Viikonloppu taasen mökillä, nyt miehen kanssa kahden. pikkukerimäki alkaa olla valmis. Kamera ei ollut mukana, mutta kännykällä otin muutaman kuvan, niitä yritän tähän, kunhan opin miten siirtyvät kännykästä koneelle.
pikkukerimäen lämmitimme ihka ensimmäisen kerran ja löylyttelimme; pesulla ja toisissa löylyissä rantasaunamökin saunassa – ja sitten järveen! Vesimittarin oli tuuli viennyt, kylmältä vesi tuntui ja raikasti.
Kun nyt koko kesän olen jokseenkin joka viikonloppu viettänyt mökkeillen, alan olla nk. ”kypsä” elikkä tyytyväisenä viettäisin vapaapäivät omassa kotona. Mutta, mutta… ainakin ensi viikonloppu vielä mökkeillään. Mukaan ovat tulossa nuorempi tytär perheineen, joten vilkasta ja puuhakasta tiedossa.
Syksy on sadonkorjuun, pesän huoltamisen, valon ja lämpimään kääriytymisen vuodenaika. Syksy on apeuden ja luopumisen aika. Myös elämän istuttamisen aika: sipulikukat, perennat. Keväällä mullasta, kylmän ja talven alta kurkistavat kasvun ihmeet. Istutat alakulossa, nousevat ilossa. Ei, vaan istutat ilossa, tietäen, että kädestäsi asetat maahan jotain elinvoimaista, joka nyt nukkuu ja odottaa sitä oikeaa vuodenaikaa – prinssi kevättä! Taputat istutettua sipulia, lisäät perennalle vielä hieman multaa juuripaakun suojaksi. Jaat odottamisen tunteen.
Ostin kirjopikarililjoja (Meleagris) 40 kpl. Istutan ne pihapiiriin, vien muutaman mökille. Jaan odottamisen tunteen.
5 comments:
Liljat ovat olleet perennapenkkini komistus. Yleensä olen tumpeloviherpeukalo, mutta nämä jaksavat pysyä voimissaan ja vielä lisääntyäkin. Kasvuonnea ja iloista odotusta ;)
PS
Sielujen sympatia on kaunis sana saati ettei se ole pelkkä sana, vaan sitä itseään. Hipaisua, kosketusta, ymmärrystä itkussa, tajunnan ilotulitusta naurussa.
Hauska olisi kuulla sinunkin nimesi tausta. Muistelen että aloitit vaskivarpojana ;)
Onnea pikkukerimäen valmistumisesta!
Ihana saunahetki. Ja niin syksyisen somaa, että lämpömittari jo matkannut pois. :D
Kirjopikarililjat ovat herkän kauniita, upeita kevätkukkijoita.
Hyvä, että aika alkaa olla kotiin jäämiselle kypsä. Siellä sitten varmasti syksyn edetessä myös viihtyy. :)
Istutusiloja, hyvän odotuksen onnea!
Hei
Paju,
Enpä ole minäkään mikään ilmiömäinen viherpeukalo, vaikka rakastankin kukkia ja puutarhaa: ainahan voi unelmoida jostai täydellisestä! :)
Ei ole pelkkä sana, ei, tuo sielujen sympatia. :)
Bloginimestäni:
Viime kevättalvella aloin seuraamaan joitakin blogeja säännöllisesti. Luin niistä jotain, mitä en tohtinut ensin edes uskoa todeksi: kirjoittajat kirjoittivat luettavaksi arkipäiväänsä, ajatuksiaan, mielikirjojaan, runojaan, harrastuksiaan, nämä lukukokemukset saivat prinsessa Ruususen unta nukkuneen sisimpäni, karun ja kuivuneen sieluni, värähtämään: Kohtasivat ne sielut ja sympatiat.
Syntyi halua kuulua tähän verkkoon (verkkososiaalisuus?).
En halunut jättäytyä pelkäksi anonyymiksi kommentoijaksi, (jollainen ensin oli), vaan verkottua kirjoittamaan itsestäni rehellisesti. Samalla blogi toimisi eräänlaisena päiväkirjana (ihanaa, niin se toimiikin!), jollaista en ollut pitänyt sitten tyttövuosien. Pitkä hedelmätön kausi kirjottamisessa oli kyllä aikamoinen kynnys aloittamiselle, tuontuu vieläkin!
:)
Vävy auttoi blogin perustamisessa ja vaskivarpoja tuli Kalevalasta, runosta 51, Kukkien tarvis:
"Tuli Kiesus vastahani,
Vaskivarpoja sylissä,
Kultakukkia käessä..."
Tulkitsen nuo vaskivarvut, kuinka ollakaan, pajuiksi! :D
Paju taipuu vaan ei katkea, sen kaunis kuori on vaskisen kiiltävä. Pajunkissat, nuo suloiset, ovatlupaus keväästä.
Sitten töpeksin blogini kanssa, en päässyt kirjautumaan jne. Loin uuden, "Sinipelto", sekin Kalevalaa. Tarkoittaneeko sinisenä kukkivaa pellavapeltoa, sitä en tiedä, mutta makealta tuntui kirjoitettuna ja lausuttuna, joten sinipeltokin minusta tuli.
Vaskivarpoja sinipellon pintareella! :)
ja Haavetar,
Kiitos toivotuksista!
Jo oli aikakin pikkukerimäen valmistua! :)
Hyvä, ettei veden lämpötilaa mittarista tarvitse katsoa, voisi jäädä kastamatta "varpaat ja kaikki muu"! :)
Kirjopikarililjapussin kylkeen kuvattu sekä lilanvärisiä että valkoisia liljoja, taitaa olla sattumaa, kumman värisiä keväällä nousee. Odotan levollisena. Värillä ei ole väliä.:D
Syksy kypsyttelee kohti ruskaa, luonnon väriloistoa teille molemmille toivotan! :D
Olipa taasen kirjoitusvirheitä, anteeksi!
Sinipelto on syntynyt vaskivarpojan kautta :)
Hyvät nimet olet valinnut.
Kalevalassa on ikiaikaista, niin päiväkirjoissakin. Eläköön blogit! Sinipellon kirjoituksia lukevat myös lapsesi ja lapsenlapsesi ja lapsenlapsenlapsesi vuonna "tuhat ja sata" ja nauttivat. Kudo päiväsi myös kirjaksi, aikanaan.
Kirjoittaminen on kuin pyöräilytaito. Ei se minnekään katoa, vaikka välissä oli vuosien paitsiojakso. Ja mitä enemmän kirjoittaa, sitä innokkaammin syyhyttää. Itselläni oli myös vuosikymmenten tauko. Työ, perhe, aikapula.
On tämä onnea. Kirjoitella. Mutustella. Nautiskella. Lukea. Ja kohdata :)
Post a Comment