Eilen ukosti alkuyöstä. Maailma ei ollut synkkä, ei musta vaan kellanhohteinen. Salamat välähtivät tikareina maata kohti. Yksi pamahti ilmassa kultapalloksi. Laskin neljään, sitten jyrähti. Asetuin nukkumaan ilmoja kuunnellen. Satoiko ollenkaan? En tiedä, nukuin. Aamulla ulkona: juhannusruusu oli säilyttänyt kukkansa. Jos satoi, vettä oli tullut vain nimeksi.
Valkoiset ruusut, valssi, kesämusiikkilistaltani, muutama säkeistö:
”Silmies loisteen, kun ens kerran näin,
minä nuoruutes, kauneutes lumoihin jäin.
ja juhannusvalssihin, sinut kun hain,
niin hiuksiltas valkoisen ruusun sain.
Suvessa suurin on juhannus juhla,
elämä meillä myös parhaimmillaan.
aurinko lämpöä, valoa tuhlaa,
valkeat ruusut ne tuoksuu vaan.
Muistathan tyttöni arkiset päivät,
ruusujen tuoksun vie kauaksi pois.
jäljelle rakkaus, kiintymys jäävät,
niinhän oi valkea ruusuin mun.”
3 comments:
Yöllisissä ukkosissa on oma mystinen tunnelmansa. Luonnonvoimat mylvivät ja murahtelevat. Salama ei paljon ääntä pidä mutta sisältää voimaa jota ihminen ei tohdi uhmata. Jos olisin järvenselällä soutelemassa ja ukkonen yllättäisi, olo olisi aika turvaton.
Juhannusruusujen valkeus antaa meille aihetta viettää esijuhannusta niin kauan kuin ne kukkivat. Ehkä jaksavat jussiin asti :)
Ja kesävalssin valkoiset ruusut kukoistavat aina, kuihtumatta.
Upea kuva!
Minäkin pidän yöukkosista - mutta sisällä turvassa peiton alla.
Pajun idea esijuhannuksen vietosta on oiva! Meilläkin ovat olleet jo jokusen päivän kukassa. Pitää rientää juhlimaan. Valssi sopii siihen suvisuloisesti.
Paju ja Haavetar!
Näin lämmintä ja aurinkoista kun on, niin luonto tuntuu kuohahtavan ja kukkivan samanaikaisesti! Jopa tienvarsien lupiinitkit!
Vanhanajan juhannusruusu on sulotuoksuinen. Ariel ja Hääpuku kun pistäytyivät, pysäytin ruusupensaan kohdalla ja kehoitin: "Tuoksuttakaa kukkaa!" Tuoksuttivatkin ja minä myös! Aah! Niin hieno, ohut ja suloinen tuoksu!
Juhannusruusujen tuoksua teille molemmille esijuhannusjuhliin! :)
Post a Comment