.jpg)
[Kotipihan vaahtera ja osa orapihlaja-aitaa kauniina syyspäivänä muutama päivä sitten kännykällä kuvattuna! (Huh, mikä lause!)]
Oih ja voih! Laajakaista toimii! Viime torstain ukkonen oli ”käräyttänyt johtoja”, sanoi huoltomies, nuorimies. Vika oli ulkoinen, ei meidän modeemissa tai laitteissa. – Kyllä netti ja tietokoneet ovat haavoittuvaisia, totesin hänelle. Eipä kommentoinut, oli työnantajalleen lojaali!
Oma oleminen on jotenkin – nuhjuista. Elämä maistuu - ja ei maistu. Ei oikein tiedä, kumpaan suuntaan kallistelisi maljaa. Taitaa olla niin, etten ikänäni opi tuntemaan ja ymmärtämään saatikka hyväksymään tämän pullean suojakerroksen alla elävää.
Olen tutustunut Olivia-nimisen uudehkoon aikakausilehteen. En kyllä tunne kuuluvani lehden varsinaiseen kohderyhmään, joka on noin kolmekymppiset nuoret naiset. Joitakin ”helmiä” olen lehdistä bongannut, esim. Kuten Kyllikki Villan haastattelun. Onko tämä seuraa helmi vai rihkama, tiedä häntä. Ote on lehden viime numerosta, pääkirjoituksesta:
”Siistiksi pää ja koti”
”--- Joskus on kuitenkin syytä siivota pää ennen kotia: Ystävä kertoi terapeutilleen elävänsä melkoisen sotkun keskellä. Työpöytä on kaaoksessa, koti samoin. Kannattaisiko elämänhallinnan opettelu aloittaa siivouksella? Ei, sanoi terapeutti ja lupasi, että koti siistiytyy automaattisesti, kun ajatukset ovat järjestyksessä. Jos yrittää tehdä toisin päin, taistelee tuulimyllyjä vastaan. ---”
Elän jatkuvan kummallisen epäjärjestyksen keskellä suuria suunnitellen, sisustaen ja haaveillen. Harmittelen sotkuja, siivoan ja manaan tavarapaljoutta. Mutta siisteydenpidossani ei siis olekaan puutteita vaan päässäni, tuolla korvien välissä! Mistä löydän sen siivouskaapin, josta löytyvät siivousvälineet pään siistimiseen?
.jpg)
2 comments:
Voi ei – ei kun kyllä, kyllä. Tämä postaus lohduttaa minua, joka en kertakaikkiaan kykene siivoamaan. Tahtoa on vaikka millä mitalla mutta kyky puuttuu ja puuttuu. Kummilapsi (25 v.) antoi lahjaksi kirjoittamansa siivousoppaan ja toinenkin kummilapsi teki samanmoisen. Ihanat kirjaset. Ja mitäs minä? Luin ja päätin, päätin ja luin. Ja silti olen samassa jamassa. Paikat pursuavat, imuri nukkuu, ikkunalasta piileskelee siivouskomerossa. Kuka kehittää jonkin sanktion tai muun pakotteen jotta jotain tapahtuisi. Mies on (onneksi) samanmoinen... Joten emme tässä asiassa toinen toisiamme osaa auttaa.
Koivuperspektiivi on ihana. Ja mitäs sotkuista, katse ylös pois roskista. Toisaalta, olisihan kiva, jos olisi kotosalla nättiä ja somaa...
Hienoa, että laajakaista taas toiminnassa!
Minä ostin kerran Olivian enkä pitänyt. En ehkä ole riittävän eteenpäin pyrkivä ja muotitietoinen...
Terapeutin kanssa rohkenen olla eri mieltä - ei päde kaikkiin. En minä seesteisimmilläni ja kirkkaimmillani ole sen siistimpi... Luulen itse asiassa, että juuri silloin olen sotkuisimmillani, mutta en onnekseni välitä moisesta. ;)
Siivoaminen on minullekin välillä yritystä saada ajatuksia järjestykseen. Usein se toimiikin, kun en tavoittele mahdottomia. - Tyydyn yhteen nurkkaan ja asiaan. Meilläkin mies on samanmoinen huithapeli. Yhdessä sitten aina tuhannesti päätämme, että "tästä lähtien" tavaroilla ja roskilla on paikkansa - ja että niille sellaiset kehitellään...
Kun olisi kyllin siistiä, meille sopivasti! - Mutta onneksi nenän voi suunnata luontoon tai vaikka kirjaan. En minä siisteydestä sisältöä halua. :D
Kyllikki Villahan on muuten siitäkin runoillut:
"Tyttärellä ja minulla
kirja kesken molemmilla
Siispä ei
siivota tänäänkään"
Uskon, että äitinä ja isoäitinä boheemius näissä siivoamisissa on enemmän hyväksi kuin pahaksi. Siitä sopii ottaa mallia! :D
Sopivasti sotkuista tai kylliksi siistiä, jotain sellaista toivon ja toivotan!
Post a Comment