Viikko ja yksi kirja

Maanantaina makkarat tehtiin,

tiistaina tikut vuoltiin,

keskiviikkona keitto keitettiin,

torstaina tupaan kannettiin,

perjantaina perheelle annettiin,

lauantaina liemi latkittiin,

sunnuntaina suu pyyhittiin.

---

Maanantaina nimppareita vietettiin,

tiistaina hartiahieronnasta nautittiin,

keskiviikkona nimipäivillä tädin kahviteltiin,

torstaina voimia kerättiin,

perjantaina ystävistä läheltä ja kaukaa nautittiin,

lauantaina aamusta mökille matkattiin,

tyttären, vävyn, Arielin, Hääpuvun (4 v.) ja ystävänsä (4 v.)

jutuista ja seurasta iloittiin,

sunnuntaina mökki siivottiin ja

illalla kotiin saavuttiin.

Nyt maanantaina musisoijat,

nuo ”ukkokööriläiset” oivat,

meillä kokoontuu,

tiistaina ehkä ystävätär piipahtaa…

Loput viikosta - ?????!

---

Viikonlopun kiireessä ehdin aloittaa ja nyt maanantaiaamuna lopettaa Virpi Hämeen-Anttilan uuden kirjan: Sokkopeli. Tekijältä olen lukenut kirjan Suden vuosi, tarina, josta pidin tavattomasti.

Molemmissa kirjoissa minua viehättää kirjailijan hellä ja huomaavainen tapa kohdata itsensä kanssa kipuileva ihminen (jollaisia me kaikki olemme, kukin tavallamme). Näissä kahdessa teoksessa (muita en vielä ole kirjailijalta lukenut) toivo kaiken muuttumisesta (ja pysymisestä) paremmaksi oikean kumppanin kanssa kulkien, oman tunne-elämän eheytyminen ja paraneminen; tuo kaikki hyrisyttää minua lukemaan. Mies ja nainen, kaksi pelin osasta yhdessä muodostavat ehjän kuvan, rakkaudellisen elon. Ihmisiän kestävä luottamus. Ainakin usko mahdollisuuteen että näin olisi.

Sokkopeli on dekkari, larppaus, roolipeli, liian paksu, helppo lukea, tiedenaisen kertomaa, jolloin luottavaisesti pääsee nautiskeleman pieniä herkkupaloja muinaisista taruista, uskomuksista ja legendoista, hyvästä ja pahasta.