Arjesta on totisesti päästy pois!
Olen edelleen olemassa (kovastikin). On ollut minut ylittävä ”hässäkkä” jo monta viikkoa. Työpaikalla oli vieraita, kotona kävi vieraita, olimme itse poissa. Kaikki arki-illatkin vailla tarvittavaa nettiin keskittymishetkeä. Olen odottanut tätä syyslomaa. ”Sitten syyslomalla et tee mitään!” sanoivat työtoverit. En luvannut tehdä. Ei minulla ollut mitään suunnitelmiakaan. Paitsi ajatus kunnolla syventyä menneisiin viikkoihin blogimaailmassa.
Ja taas tässä on menty hurjaa vauhtia: vanhimman tyttären koululaisikäiset lapset ovat päivähoidossa. Eilen ja tänään vielä kolmantena Maijahalonen. Maanantaina ja tiistaina nuorempi tytär Arielin ja Hääpuvun kanssa ihan yövieraina. Siis yksi lapsi ja viisi lastenlasta mummua pyörittämässä. Vaippaikä ja syöttäminen ovat jääneet pois, tilalle on tullut lasten keskinäiset, tuliset kahnaukset ja valtava energia. Aamupala, lounas, välipala, iltaruoka, iltapala. Iso tiskikone pesee astioita kolme kertaa päivässä. Pihalle ei tämä mummu uskalla isojakaan lapsia yksin päästää: salakavala lampi ensi jääriitteineen on kohtalokas viettelijä. Siis 100 %:sesti olen olemassa.
Kun kirjoitin tuota ensimmäistä lausetta (lapset olivat juuri kammettu ulos, olen heti menemässä perään), Maijahalonen saapui ilmoittamaan, että Ukko teki jotakin Puppelille. Ei ollut onneksi mitään vakavaa, olivat heiluttaneet peräkärryä, Ukko liian lujaa. Ukko härnäävästi käkätti Puppelille heitä erottaessani, otti sitten pyöränsä ja lähti portille ruopimaan renkaalla kunnon jälkeä.
Keksin hänelle työtä: lehtien haravointia kottikärryyn, hyvästä työstä euron palkka. Se naula veti. Tähän asti. Juuri äsken kävi sanomassa Puppelin ja Maijahalosen hyppelevän kasassaan, joten on lopetettava ja ei kun menoks katsomaan!!
Mutta tulen takaisin! Ainakin loppuviikolla, jolloin ei pitäisi olla mitään eikä ketään.
4 comments:
En ole löytänyt sinua blogilistalta, mutta merkitsin joskus suosikkeihin.
Siinä vain käy niin, että kahlattuani läpi pitkän blogilistan suosikkilistani, en enää muista käydä selaimen suosikeissa.
Parannan tapani. Karsin listojani ja jätän jäljelle vain todella kiinnostavat. Olet yksi niistä.
En ole blogilistalla, silloin aluksi en edes tiennyt sellaista olevankaan, sitten en osanut laittaa itseäni sinne...
Ihmiseksi, joka kuitenkin käyttää tietokonetta, tiedän sen sujuvasta käytöstä tosi vähän.
Kiitos! Tuntuu mukavalta kuulla, että "sekametelisoppani" on kiinnostanut. :)
Sinun blogisi on minulle yksi niistä noin alle kymmenestä, joita säännöllisesti seuraan. Joskus on tunne (useinkin), että katson peiliin. Mies, lapset, lapsenlapset, paino-ongelma, harrastukset, ikäkin. :)
On hoitavaa kohdata ihminen, kaltaiseni. :)
Kiitos kaunis lämpimän ja rikkaan arkesi jakamisesta! Elävää kerrontaa, jota lukiessa milloin hengästyn ja rauhoitun.
Koska aika on suhteellista ja vuosien myötä kuluu nopeammin (= ei ehdi tehdä asioita niin vikkelästi kuin ennen), hengästyttävää on! Mutta periksi ei anneta! :)
Post a Comment