Thursday, March 29, 2007

Leino, suuri lohduttaja

Ajattelin tietämistäni ja osaamistani. Kevyt on tämä pussukkani. Ympärilläni sylittäin, koreittan, vuoriksi asti ja enemmänkin: kohti taivasta, avaruutta ja äärettömyyttä...

Ajattelin kaikkea sitä, mitä en tiedä, enkä osaa. Kaikkea, mitä en edes tiedä, etten tiedä enkä osaa.

Joku osaa ja lohduttaa, siispä Eino Leinoa:

Taida en lukea tähtiä taivahan kannen,
en kaloja meren,
en kukkia nurmen.
Laulan ma siis
mit' on ihmisen laulaa suotu.

2 comments:

Haavetar said...

Tuttua tuo, tietämättömyyden tunne. Välillä se kääntyy tuskaisuudeksi, mutta useimmin kanavoituu onneksi uteliaisuudeksi.

Kauniita tuikkivia trullikatseita alla.

sinipelto said...

Haavetar,
sitä kuvittelee tuntevansa sisälläasujansa ja olevansa tyytyväinen, kunnes yhtäkkiä asukas käyttäytyy ihan oudosti: avaa oven tai ikkunaverhot, oikein tuulettaa. Kurkistelet ulos ja näet, mitä kaikkea ja haluttavaa on ulkopuolella, muttei tässä pesässä!

Kuitenkin, kieltämättä, huusholli on raikkaampi läpivedon jälkeen! :)

Raikasta palmuviikon loppupuolta ja virvoittavia virpomisia palmusunnuntaina!