Oivallus

Tämäkin pitää nyt tähän tuoda:

Elämän illassa muuttuvat suuret ja tärkeät asiat selvemmiksi, aivan niin kuin maiseman ääriviivat illalla selkenevät. Vaakamme muuttuu luotettavammaksi, oikeammaksi ja samalla lempeämmäksi. Ja lempeämmäksi käy myös murhe ja se suuri tietomme, että meidän on lakattava olemasta ihmisiä juuri sillä silmänräpäyksellä, jolla olemme päässeet siinä alkuun.
Ernst Wiechert

Apilapelto

Tänne haluaisin paeta:

”Hiljainen ilta on tullut ja kaste jo lankee,

hienoon seittiin se kietoo ruohot viileän maan.

Ihminen minulle rakkain, apilapellossa kahlaa

paljain jaloin ja palellen, etsien onneaan.

Lohdutus pieni on kätketty apilapeltoon:

ei ole onnemme nuori hukassa sittenkään.

Minulle hymyten saapuu hämärää polkua pitkin,

heinänlehtikin antaa uskoa elämään.”

Hiljainen ilta

Sanat Oiva Paloheimon

Sävellys Ilkka Kuusisto

Löytyy laulettuna mm. täältä: Suomen laulu/Suomalaisen säveltaiteen suurteoksia:

Naxos 8.503138 FIN • EAN: 6418770331387

Apua eikun AMMUU!!

Ariel tähyilee pienelle järvelle. Merenneito rakastaa merta, mutta voi elää kirkkaassa pikkujärvessäkin.

Kiire, kiire on koulussa, viimeinen viikko on menossa, nyt tuntuu juuri allaolevalta!!!

LEHM JA KOIV

Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Anttaka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,
kakluni ette.

Heli Laaksonen: Pulu uis

Mutta kiireestä viis, tuu tänne suvi, bliis! Anna mun syleillä sun hapsia, riippakoivusta vihta napsia, saunoa pois kaikki hulina - pian järvestä kuuluu tyytyväinen pulina! Plup, plup!

Teen nautintaa ja teen ruokalistaa

Tampereella toimii Mokkamestarit Oy -niminen kahvipaahtimo (jolla on tietenkin nettisivutkin, mutten osaa vielä linkittää), jonka valikoimiin kuuluvat myös erilaiset teet. Ystävätär se keksi tilata sieltä teemaistiaisia. Hän tilasi erimakuisia vihreän teen sekoituksia, joita sitten yhdessä maisteltiin ja nautittiin. Intouduin itsekin tilaamaan ja kuvassa ostokseni:

Vihreä Jasmiinitee, pussissa tiukkoja teelehtipalloja. Haudutettaessa pallo avautuu tuoksuvaksi "kukaksi". Ah, miten tuoksunsa suloista ja makunsa kukkeaa! Mies ei näistä nautinnoista ymmärrä yhtikäs mitään, ei mokoma edes juo tuota "kukalle haisevaa teetä". Ihan sitä tavallista tummaa teetä hänelle keittelen, tosin haudutettua sellaista.

Raparperi-Kermateetä ja Myrtle Inkivääri -teetä en ole vielä kotona hauduttanut. Ne olivat niitä, joita ystävättären kanssa tuoksutimme ja makustelimme, molemmat päivänpaisteisia teejuomia! Ystävätär ei juo kahvia laisinkaan, ainoastaan teetä. Sitä kuluukin noin kaksi litraa päivässä. Eipä se ole ihme laisinkaan, niin aistit ja mielen avaavaa juomaa tee on!

***

Viikonloppu lähestyy. Mies on intoutunut rakentamaan rantasaunalle - suvisaunaa. Nyt olisi tarkoitus valaa "anturat", jotta sauna sitten tukevasti seisten kestäisi kesät ja talvet ja lastenlasten (ja aikuistenkin) kokopäiväisen kesäkäytön kesäviikonloppuisin. Vävyt ovat lähdössä auttamaan. Minulla olisi ollut nk. "kässäpäivä", ystävätärkokoontuminen lauantaina, mutta sinnepä en nyt sitten ehdi. Kokkailen miehille.

Ja teen ruokalistaa: lihakeittoa, grillimakkaraa, kotitekoista pullaa, raparperipiirakkaa, pannukakkua, lihapullia, uusia perunoita (ulkomailta), feta-salaattia (miehelle ei sipulia), aamupalatarpeita, kotimehua jne. Ja vettä, kaivoa kun ei rantasaunalla ole.

Täällä ovat

Ruusukaksoset saapuivat perille. Pitkästä ja pimeästä matkasta olivat vähän väsyneitä. Juotavaakaan ei matkan aikana ollut tarjolla, joten janokin vaivasi. Raikas vesi ja suihkutus virvoitti väsyneet. Tuossa ne vähän orpoina katselevat ympärilleen: kaktuksia, amazoninliljaa, ulosmenoaan odottelevia pelargonioita. Vie aikansa uuteen kotiin sopeutuminen. Osakseen saavat huolenpitoa ja rakkautta, sitä tärkeää. Pian olo tuntuu kotoiselta.

Jonkin ajan kuluttua toinen sisarruksista matkaa tädilleni, joka ei vielä ruususestaan tiedä. Ensin kuitenkin toivutaan muutosta ja hoitajan vaihtumisesta.

Varjoliljako?

Viime syyskesänä mies toi kotipihalle kasvin. Salaa istutti sen pihan aurinkoisempaan kohtaan (jotta kasvin menestys varmistettaisiin). Siinä pitkä, jo ruskeaksi kuihtunut kukkavarsi törötti. Minusta se näytti (ja miehen mielestä oli) - sormustinkukalta? Tai ei kuitenkaan! Olisiko varjolilja? Niin päättelin. Mielessäni olin varjoliljaa haikaillut, sitä valkoista, tuonne talon varjoisalle puolelle.

Tänä keväänä ei kukan istutuskohdassa näkynyt liljan pilkahdustakaan. Uskoin kasvin muutosta loukkaantuneen, paikastaankin. Nyt on kuitenkin ihme tapahtunut: vihreän rikkaruohon keskeltä liljan lehdet elinvoimaisina kurottavat kohden valoa!

Näitä keltaisia pieniä aurinkoja on ilmestytynyt nurmikolle sadoittain! Kauniita, kiusallisia, sitkeitä, syötäviä salaatissa, juotavia viininä; ovat lastenleikkien voita, lehtensä silakoita!

Saavutuksia

1. saavutus
Tässä neiti Hääpuku (kuopuksen kuopus) melko vauvaisena, opettelemassa hengissä säilymisen taitoa, syömistä. Nyt neiti Hääpuku on jo hyvän matkaa kohti viidettä ikävuottaan, ja muutama viikko sitten oppinut sanomaan ensin s- ja pian sen jälkeen r-kirjaimen. Josta kypsymisestään mummu erityisen iloinen ja ylpeä! Nuken "pintetta"-puvusta tuli näin prinsessa-puku. Onneksi olkoon!

2. saavutus
Ukolla (esikoisen keskimmäinen, tokaluokkalainen) oli noin viikko sitten vatsatauti. Toipilaana hän pyyteli päästä kouluun, koska "siellä ne koko kunnan Kevätkirmaisuun osallistumiskarsinnat" Juoksemaan piti päästä. Vaikka "Vähän harmittaa, kun tämä sairaus vienyt kuntohuipun." :) Pitihän äitinsä innokas juoksija päästää karsintoihin ohjeistaen: "Juokse vain ihan rauhallisesti."

Miten juoksu sujui? "Hyvin. Pääsen Kevätkirmaisuun. Juoksin ensin täysillä ja sitten lopussa hellittelin, olin kakkosien neljäs!" Onneksi olkoon!