Tässä neiti Hääpuku (kuopuksen kuopus) melko vauvaisena, opettelemassa hengissä säilymisen taitoa, syömistä. Nyt neiti Hääpuku on jo hyvän matkaa kohti viidettä ikävuottaan, ja muutama viikko sitten oppinut sanomaan ensin s- ja pian sen jälkeen r-kirjaimen. Josta kypsymisestään mummu erityisen iloinen ja ylpeä! Nuken "pintetta"-puvusta tuli näin prinsessa-puku. Onneksi olkoon!
2. saavutusUkolla (esikoisen keskimmäinen, tokaluokkalainen) oli noin viikko sitten vatsatauti. Toipilaana hän pyyteli päästä kouluun, koska "siellä ne koko kunnan Kevätkirmaisuun osallistumiskarsinnat" Juoksemaan piti päästä. Vaikka "Vähän harmittaa, kun tämä sairaus vienyt kuntohuipun." :) Pitihän äitinsä innokas juoksija päästää karsintoihin ohjeistaen: "Juokse vain ihan rauhallisesti."
Miten juoksu sujui? "Hyvin. Pääsen Kevätkirmaisuun. Juoksin ensin täysillä ja sitten lopussa hellittelin, olin kakkosien neljäs!" Onneksi olkoon!
4 comments:
Ihana pieni ;) Ja ässästä ja ärrästä erikoisonnittelut.
Onneksi Ukon vatsatauti talttui ja paikka Kevätkirmaisussa on taattu. Lapsen aikuisesta (joskus) vaikuttavat pienet surut voivat olla lapsesta jättiläisen kokoisia. Onnea kirmakisaan ;) Hyvin menee. Kesä tulee.
Hei, Paju!
Niin, mummu tässä ajatteli jo, että puuttuvat kirjaimet ihan kadoksissa! :) Hääpuku on suloinen tytöntyllerö. Tuo lempinimensä juontaa alukunsa ristiäisistään, jolloin isosiskonsa toikaisi vauvan nimen kuullessaan: "Eikä ole mikään "Aaraovelia" (Aada Olivia)! Se on Hääpuku, se on paljon kauniimpi nimi!"
Tuolla pienellä (laiha 8 v. poika) Ukolla oikea asenne siellä sisällään: on aivan varma onnistumisestaan ja pärjäämisestään, eikä tunnu kuitenkaan pahastuvan, vaikkei ykköseksi ylläkään!
On se kesän tulo mukavaa. Työtoveri sanoo, että kevään viimeinen koulupäivä on kesän parhaimpia päiviä: silloin koko loma on vielä edessäpäin! :)
Nautinnollista alkukesää sinulle!:)
P.S. On pitkä viikonloppu tulossa, sinne Etelä- Savoon suuntaamme, minun viha-rakkaussuhteeseeni! :)
Suloisia saavutuksia ja syvää mummun myötäilo. :)
Haavetar,
iloa on lapsenlapsista, ja mikä on iloitessa: vanhempiensa on kaikkinainen arkihuolehtiminen! Itse olin pienten lasten äitinä ehkä liiankin "kanaemomainen", mutta onneksi olen ymmärtänyt ja sisäistänyt "terveen" mummonroolin: uskon lapsiini vanhempina (vaikka usein toimivat kasvattajina ihan eri lailla minä). :)
Post a Comment