Pönttö ja pönttö

Odottelen ystävää saapuvaksi. Sillä ilta ehtii ja pimeys pian laskeutuu. Ja pimeyttä tarvitaan pimeyden töihin. Mitä kammotusta olen siis tekemässä? Olen menossa ystävän kanssa "pönttöön". Pönttöön?

Kaikki alkoi muutama vuosi sitten. Tuttavaperheemme mies on innokas uimari. Nuorena harrastanut kilpauintia, eikä nyt vanhempanakaan harrastustaan jättänyt. Uimahallilla käy säännöllisesti, harjoittelee ja valmentaakin. Talvisin halajaa avantoon ja jäiden sekaan. Ja ihan avantouintikilpailuihin asti. Taitaapa olla joku mitalikin, ihan SM-tasoa. Perheidemme tavatessa minä loihe lausumahan avantouinnin hyvyydestä kaikkiin kolotuksiin ja tauteihin. Kyllä minäkin, jos vain avanto olisi!

Myöhään syksyllä pihalle kaivettiin iso montu.
- Mikä siihen tulee? kysyin. Olin jo unohtanut koko avannon.
- Avanto, mies vastasi
Olin huvittunut. Vai avanto. Tuo kuoppa.

Mieskaveriltaan mies hankki ison, ruostumattomasta teräksestä olevan astian, oikean pönttöjen pöntön. Nyt kävin vakavaksi. Josko tuo todella tarkoitti totta, ja vesipytty minulle maahan upotettaisiin. Olisiko minun pakko sinne mennä? Kyllä kai, koska olin ajatuksella rehvastellut.
Ei kai, johan saan kylmästä halvauksen, ja kuka minut sieltä pois nostaa.

Pönttö paikalleen haudattiin, mies sen puhtaaksi myrkyillä pesi.
- Kiva pönttö, sanoin. - Ensi kesän jälkeen, sitten pikku hiljaa voin alkaa totuttelemaan kylmän veden uintiin. Nythän on jo siihen myöhäistä tottua, talvi ja joulu kohta tulossa, liian kylmää on yht'äkkiä sinne hypätä.

Mies oli hiljaa, kohenteli pöntön ympäristöä, rakensi pönttöön portaat, oikein kunnolliset ja tukevat. Niitä pitkin olisi hyvä alas laskeutua ja turvallista ylös tulla. Sitten vuoden kuluttua, ensi syksynä.

Pari päivää ennen joulua mies alkoi lurittamaan pönttöön vettä.
- Miksi sinä sinne vettä lasket, vasta ensi syksystä on tarkoitus pulahtelu aloittaa, hiljalleen kylmenevästä järvivedestä on sitten helppo siirtyä pönttöilemään.
Taaskin hiljaisuutta ja veden juoksuttaminen jatkui. Monta tuntia lorisi vettä pesuhuoneesta takkahuoneen ikkunan kautta letkulla pönttöön. Sitten veden lorina loppui. En mennyt edes katsomaan. Harmitti itsepäinen mies.

- No, niin! Avantosi on valmis. Ole hyvä, toiveesi on toteutettu.
- Minähän sanoin, etten mene jääkylmään veteen. En edes uskalla ajatella meneväni. Tiedät kyllä sen! Minun täytyy saada totutella!
- Aivan. Sen vuoksi olen laskenutkin sinne kuumaa vettä! Se vähitellen päivittäin kylmenee ja sinä saat toiveittesi mukaisen totuttelun.

Ja sinne pönttöön minä menin joulu-uinnille. Tai siis pulahdukselle. Pöntön läpimitta on n. 1,5 m, uida siinä ei siis mahdu, mutta paikallaan voi uintiliikkeita tehdä :) Ja menin pimeässä. Sillä:

- Pue uimapuku yllesi, kun menet sinne, mies sanoi. Asumme omakotialueella, aidan toisella puolella naapurit
- En halua, en mökilläkään koskaan käytä sitä. Laitan pyyhkeen ympärille, sitten alasti alas, pyyhe taas ympärille ja sisälle.
- No sitten et kyllä päivänvalolla siellä käy, sanoi mies. Enkä ole käynyt.

Ystäväni on innokas avontouimari. Hänen kanssaan olemme talvisin, kerran viikossa pönttöön laskeutuneet. Koska vesi ei pöntössä vaihdu, ennen sinne menoa pesemme itsemme putipuhtaiksi pesuhuoneessa. Ystävä loiskii, potkii, viuhtoo käsillään ja viihtyy pöntössä. Minä kastauden: yksi, kaksi, kolme kertaa ja ylös. Vaatteet päälle ja sitten punaisina ja tyytyväisinä teelle.

Pönttöä käytetään vain, kun ilma on kylmentynyt ja vesi sen myötä. Pönttökauden lopettajaiset pidämme heti, kun kevät lämmittää veden ja pöpöjen elämä elpyy.
Joskus ajattelen, pitävätkö naapurit minua- ihan pönttönä. :D :D