Tämä päivä oli vaalipäivä, mutta sen lisäksi miehelle ja minulle - musiikkipäivä. Aamupalalla ja -toimilla kuuntelimme Iskelmäradiota, toimittajana Kalevi Pollari. Musiikinvalintajuurena 125 vuotta suomalaista puhelintointa. Kuultiin: En vastaa jos soitat, Miksi puhelin ei soi, Siksi puhelin ei soi, Anteeksi väärä numero, Puhelinlangat laulaa jne. (Jäin kaipaamaan yhtä, Anna Hanski: Jos et sä soita). Jatkoimme ohjelman kuuntelua ajomatkalla kohti Tamperetta. Aurinko paistoi, ilma oli keväinen.
Ajettiin rullaavan counry-henkisen musiikin tahdissa auton hevosvoimia kohtuudella käyttäen: Iskelmäradion jälkeen alkoi Johnny Cashin elämästä ja musiikista kertova ohjelma.
Johnny Cashin elämä oli jo nuoruudesta lähtien ylämäkeä, alamäkeä, ylämäkeä, alamäkeä... Sitä tasaista kovin lyhyt matka. Viime vuonna Suomessa sai ensi-iltansa tästä kaikesta kertova elokuva Walk the Line. Miespääosassa eräs suosikkinäyttelijöistäni: Joaquin Phoenix. Naispääosasta Reese Witherspoon vastaanotti Oscarin. En käynyt elokuvaa katsomassa. Vierastin sitä jostain syystä, ehkä vain siksi, että Johnny Cash ja musiikkinsa ei ole minulle sitä kaikkein tutuinta ja kuunnelluinta. Radio-ohjelma herätti kuitenkin mielenkiintoni ja taidanpa tutkailla, josko elokuva olisi jo DVD:nä ostettavissa!
Ja sitten oltiinkin Tampereella, jossa tapasimme muun joukon, ja menimme yhdessä syömään.
Iltapäivällä Tampere-talolle, jossa Verdin Aida:
Oopperassa miljöönä on muinainen Egypti (tapahtumat voisi sijoittaa mihin tahansa historian kohtaan). Egypti ja Etiopia ovat ajautumassa sotaan, ja etiopialainen kuninkaantytär Aida on Egyptissä orjana. Hän ja egyptiläinen sotapäälikkö Radames rakastuvat, mutta valitettavasti Radamekseen on rakastunut myös faaraon tytär Amneris.
Poimintoja oopperan librettosta:
RADAMÈS
Ei! Me pakenemme!
Paetkaamme näiden muurien keskeltä,
paetkaamme yhdessä autiomaahan.
Täällä koemme vain epäonnea,
siellä aukenee rakkauden taivas.
Autiomaan äärettömyys on häävuoteemme,
tähdet tuikkivat yllämme
kirkkaammalla hohteella.
AIDA
Isieni onnekkaassa maassa
meitä odottaa taivas;
siellä tuulet ovat leppeät,
maa on täynnä kukkia ja tuoksua.
Raikkaat laaksot ja vehmaat niityt
ovat häävuoteemme.
Tähdet tuikkivat yllämme
kirkkaammalla hohteella.
AIDA JA RADAMÈS
Tule kanssani, paetkaamme yhdessä
tästä tuskien maasta.
Tule kanssani, rakastan sinua!
Rakkaus johtakoon meitä.
Mutta... Oopperaan kuuluu traaginen loppu:
AMNERIS
Voi, tuntuu kuin kuolisin!
Kuka hänet pelastaa?
Ja minä itse annoin hänet heidän käsiinsä!
Nyt kiroan sinut, hurja mustasukkaisuus,
joka sinetöit hänen kuolemansa
ja minun sydämeni ikuisen surun!
Ja niinpä...
AIDA JA RADAMÈS
Hyvästi, maa. Hyvästi, kyynellaakso,
onnen haave, joka päättyi tuskaan.
Taivas aukenee meille,
ja harhailevat henget kohoavat
ikuisen päivän kirkkauteen.
---
Kun kotia kohden lähdettiin, ajettiin talvisissa tunnelmissa: tuuli ja tuiskusi, tie oli liukas. Takapakkia siis otti kevääntulo hiukkasen, mutta uskotaan, että tulevien päivien lämpöasteet lumet sulattavat, niinkuin tekevätkin!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Taide-elämykset moninkertaistavat elämän. Miten monta taide-elämystä voikaan kokea pelkästään kotona radion, kirjojen, television, soittimien kautta.
Keskittymisen juhlasta pääsee nauttimaan oopperassa, konsertissa, näyttelyssä (vaikka itse olenkin huono lähtemään liikkeelle), mutta on onni asua kirjaston vieressä ;)
PS
Jokohan kommentointi nyt onnistuu...
Paju,
näin on. Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen. Itse en osaa soittaa enkä laulaa, mutta musiikin kuuntelua rakastan. Samoin kuvataidetta. Sanataidetta. Kaikkea, mikä tuottaa aistielämyksiä.
Olen telkkarin suurkuluttaja, kirjojenkin, radion. Joskus liiankin kanssa, miehen mielestä.
Mies on toisenlainen, mutta kulkee mukanani.
Nyt olen hurahtanut tähän blogikirjoittamiseen. Istun koneen ääressä ja opettelen ja luen ja kirjoitan ja kommentoin. Ihanaa!
Tässä eräänä iltana istuessani jälleen koneen ääressä, mies sanoi:"Kohta sinulle kasvaa juuret siihen." :)
Mukavaa, että kommentointisi onnistui ja että poikkesit! :D :D
En ole ikinä ollut oopperassa, mutta tämän luettunai haluan taas enemmän. (Siis kyse ei ole mistään periaatteellisesta, niin ei vain ole "käynyt".)
Elämyksellisiä päiviä!
Haavetar,
Innostuin oopperasta n. 10 vuotta sitten. Suuria tunteita, dramatiikkaa ja tärkeintä - musiikkia!
Verdin oopperat ovat sitä oopperoiden aatelia. Musiikkinsa orkesterin soittimien nerokasta vuoropuhelua. Tyyntä, mysrkyä, iloa, surua - kuten elämä.
Traagisenkin oopperan visuaalinen puoli on joskun tahattoman koominen:
Tuossa Aidassakin Aida itse lauloi upeasti sopraanonsa, sankarinsa lauloi, no, ihan ok, mutta oli hiukan vaikeaa uskoa pientä, tukevahkoa, ei ihan nuorta tenoria salskeaksi egyptiläiseksi sotapäälliköksi! :D :D
Kiitos, kun poikkesit!
Post a Comment