Tässä sen olisi pitänyt olla. Sille olisi tehnyt tilaa Zahir ja Seitsemän veljestä tai Silja, Simone tai Mma Ramotswe. Puu kasvaa Booklynissä, Veden maa, Kaleva, Toinen ja Kolmas kuolemansynti olisivat kiltisti vetäneet 'vatsan' sisään ja toivottaneet Peter Hoegilta Hiljaisen tytön tervetulleeksi. Vähäksi aikaa. Pitkäperjantaihin asti. Mutta ei. Kirja ei ollut siinä, mistä ihan varmasti oletin sen löytyvän. Minun piti vain koukistaa sormia ja ujuttaa kirja käteeni ja sitten - lukea tai lukea ja ahmia se heti kerralla kaikki! Tätä hetkeä olin odottanut, hillinnyt itsesi, en ollut edes vilkaisutkaan tekstiä. Ja nyt - ei kirjaa löytynytkään!Oikeastaan ei ole ihme, että Hiljainen tyttö näyttää piiloutuneen erikoisen onnistuneesti. Kun katson kirjahyllyjäni, kaikki teokset ovat enemmän tai vähemmän suloisessa sekamelskassa. Suurempi ihme kai olisi, jos heti löytäisin etsimäni. Järjestystä kaivataan, ehdottomasti. Ensitilassa.
Mutta kun muistan laittaneeni pääsiäiskirjani juuri tuohon kohtaan hyllyssä! Noitani heilahtelee salaperäisen näköisenä 'kirjastohuoneen' ikkunan edessä, eikä puhua pukahda. Onkohan tämä tekonen pääsiäistaikojaan?
Etsin kirjaa muualtakin: kirjahyllyjen muilta hyllyiltä, keittiön työpöydän lehtipinosta, 'työhuoneesta' (jossa mm. tämä tietsikka), makuuhuoneen pikkukirjahyllystä, yöpöydältä: ei missään. Ihan varmasti se jossain on. Tiedän, että Hiljainen tyttö löytyy. Varmaan jo nyt viikonloppuna? Auttaisiko jos hiljaa, kutsuvasti huhuilisin häntä?
(Hoegin Lumen taju on yksi lemmikeistäni: itse tarina ja sankaritar (grönlantilaissyntyinen Smilla) sekä kirjailijan ymmärrys lumesta, lumen tunnusta ja tuoksusta. 'Välikirjojaan' en ole lukenut; tätä tyttöä olen odottanut kovasti.)
5 comments:
Noidista ja kirjoista ei aina tiedä. Jospa se löytyy noidan luettua sen ja lennettyä takaisin Kyöpelinvuorelle.
Kirjojen ja kukkaruukkujen järjesteleminen on taivaallisen ihanaa. :)
Voi kun kirjat osaisivat puhua – tai niin, no: osaavat ne lukijalleen puhua, puhuttelevatkin, mutta piilossa ollessaan voisivat paljastaa olinpaikkansa ja huutaa: "Täällähän minä!"
PS
Kotonani vallitsee hallitsematon kaaos...
Haavetar,
Niinpä! :) Ihan outoa, ymmärrän ja en ymmärrä. Ehkä kirja on niin 'silmien alla' etten näe sitä. Ihan hiljaa.
Joskus 80-luvulla olin vielä lukenut kaikki hyllyissäni olevat kirjat. Tällä hetkellä tuntuu, että lukemattomia vain kertyy ja kertyy..
Osasta kirjoja olen yrittänyt erotakin ja tarjonnut niitä tyttärille, mutta tosi nihkeästi niitä huolivat!
Kirjojen järjestäminen on kyllä mukavaa puuhaa, yllätyksellistäkin: "Oi, sinäkö se oot, näin monen vuoden jälkeen muistatko mua?" :) Itselläni on tapana lukea lempikirjojani uudelleen ja uudelleen. Ne ovat lohtukirjoja.
Kukat, niin ihania! Niiden hoidossa olen vain niin monta kertaa epäonnistunut. Vieläköhän oppisin?
:D
Superlämmintä viikonloppua!
Paju,
Aivan. Aikaa tuntuu nykyisin kuluvan suhteettomasti jonkin sellaisen etsimiseen, joka on kadoksissa. Sain ystävältä 'roskapostina' tarinan naisesta, joka kulki kodissaan pitkin ja poikin, yhden tavaran etsintä johti toisen etsimiseen jne. :D
Tuo 'hallitsematon kaaos' asuu meilläkin. Joskus jatkuva läsnäolonsa hermostuttaa ja sitä alkaa tuulettamaan ja järjestelemään pois. Mutta sitkeä vieras tuo on: jonkin ajan kuluttua huomaan sen taas vallanneen koko huushollin. :)
Nyt olen päättänyt lyödä kaaosta kirjalla päähän: järjestelen rakkaat tomupesät niin ettei epäjärjestyksestä tietoakaan! :)
Kuten olet varmaan huomannutkin, tuo ikäkysymys on itselleni (pieni rykäisy) hieman ongelma. Lohduttavat nuo aikakauslehdestä lukemani Kyllikki Villan sanat: "Olisi hyvä, jos kukaan ei tietäisi syntymävuottaa. Silloin kaikki voisivat tehdä asiat omassa tahdissaan" :D
Lämpöä, lämpöä sinnekin!
Heissuli,
Laitoin jo blogissani kommenttivastauksena, mutta jotta ei mene ohi niin laitan vielä varuiksi tännekin tiedoksi:
Kahdessa wanhan teeruusuristeymän pistokkaassa on nyt juuria. - Niitä ilmaantui pääsiäisenä, jolloin olin jo luopumassa niiden suhteen toivosta... (Muutama kyllä kuihtuikin, mutta näissä pysyivät lehdet kaiken aikaa kauniina. Eivät taida sittenkään olla ihan niin varmoja pistokaslisättäviä kuin kiinanruusu on.) Pidän niitä vielä vähän aikaa lasissa kasvattamassa juuria ja istutan sitten muoviruukkuun. Jos lähetän ne joku alkuviikko, niin eivät jää postiin viikonlopuksi. Uskon taimien selviävän kuljetuksesta ja jokusen päivän pakettipimeästä, kunhan ei ole pakkasia ja multa on kosteaa. - Palaan asiaan vaikka toukokuun alussa.
Kukkaterkkuja!
Haavetar,
kurkkasin äsken blogiasi ja luin terveisesi! Kiitos sinulle ajatuksesta ja teosta! :)
Post a Comment