Valhe ja totuus

Vuosia sitten Helsingissä, Savoy-teatterissa, oli Vladimir Vysotski -ilta. Vysotskin musiikin ystävät muistelivat taiteilijaa, lauloivat laulujaan. Vieraina oli myös aikalaisiaan, näyttelijätovereitaan Venäjältä.
Yllätys, yllätys, ilta oli venäjänkielinen, enkä ymmärtänyt tarinoista tai laulujen sanoista juuri mitään. Vain sanan sieltä, toisen täältä. Se ei kuitenkaan haitannut, musiikki puhui ja kielimuuria ei sen ymmärtämisessä ollut.

Siellä missä ystävät kokoontuvat syömään, juomaan ja laulamaan, jossain vaiheessa iltaa lauletaan tunteella ja antaumuksella "Ystävän laulu". Se onkin ehkä tutuinta Vysotskia.
Hän kirjoitti, sävelsi ja lauloi paljon muitakin.

Tässä yksi suosikeistani, joka pitäisi kuulla itsensä Vysotskin tulkitsemana - Tapani Pertun suomenkielinen esitys koskettaa myös.

Valhe ja Totuus
säv. Vladimir Vysotski
suom. sanat Turkka Mali

Palmikkopäisenä totuus maailmaa kiersi,
edessä rampojen, köyhien prameili vaan,
ikkunasta valhe hänet nähdessään huusi:
"Voit levätä luonani, tule sisälle vaan!"

Totuus noudatti kutsua, lepäsi sängyllä hetken,
ei aikaa kun nukkui kuin lapsonen Jumalan.
Valhe peitteli hänet ja avasi shamppanjapullon,
joi itsensä humalaan punoen suunnitelman.

Buldoggikasvoinen valhe vietti näin iltaa,
röyhtäillen, nikotellen hän lauleli vaan:
"Jos alasti käymme kuin vastasyntyneet käyvät
ei voi totuutta erottaa valheesta ainutkaan."

Hän varasti totuuden leningin, kultaisen pannan,
änki koreat kengät kiroten jalkaansa tuo.
Kellon ja lompakon otti ja kadulle juoksi,
totuuden hahmossa valhe nyt shamppanjaa juo.

Totuus heräsi kaivaten kultaista pantaa,
ihmetellen seisoi valheen huoneessa hän.
Alastomana kun kadulle kirmaisi silloin,
huomasi köyhien häntä kivittävän.

"Syytön mä oon", huusi totuus, "valhe on vienyt,
pukuni, lompakon, kelloni kimaltavan!"
Köyhät ja rammat kivitti totuutta kunnes,
poliisi korjasi väsyneen vaeltajan.

Poliisi sanoi: "Totuuden tunnemme kyllä,
hän kulkee kultaisin vaattein, niin hieno hän on.
Totuus ei koskaan alasti kaduilla juokse,
ruoskitaan petturi, ruoskitaan jumalaton!"

Totuus itki ja syyttömyyttään kauan vannoi,
nyt hän on köyhä ja sairas ja asunnoton.
Valhe kulkee maailmalla kultaisin vaunuin,
puhdasverisen tamman vienyt hän on.

Voit toivosi heittää, turhaan totuutta säälit,
vaikka löytyykin hulluja totuutta puolustamaan.
Se joskus voi voittaa valheen, mutta huomaa:
vain jos oppii valheen lailla varastamaan.

Usein juot votkaa seurana janoiset veljet,
sinä tiedätkö silloin, missä yösi oot nukkunut?
Herää ja itke, valhe on paitasi vienyt,
herää ja itke, se on tammasi anastanut.

Valhe on totuus, usko se veljeni vihdoin,
katso, se kiertää sun puvussas maailmaa!
Herää ja itke, se vienyt on kultaisen kellos,
herää ja itke, se tammaasi ohjastaa!