'Löydettyäni' kotikirjastosta Mathilda Langlet'in Täydellinen käsikirja perheenemänniile I-II (näköispainos vuoden 1885 laitoksesta) olen sieltä täältä sitä tarkemmin selaillut. Vuodenaikaan sopii kukkien istutus ja hoito, joten kiinnostuin etsimään kirjasta Mathildan ohjeita ja neuvoja asiasta. Pydähdyin alkuun:
"Jos saan leivän ja kahvin laadusta käsityksen perheenmännän kelvollisuudesta, luon itselleni vakuutuksen hänen tavoistaan siitä kunnosta, jossa huoneessa ja ulkoilmassa kasvatetut kukat pidetään - voisinpa melkein sanoa tämän auttavaa minua pääsemään hänen luoteensakin perille. Ei kukaan hellä äiti, ei kukaan huolellinen perheenemäntä tahi velvollisuuksillensa uskollinen vaimo jätä kukkiansa hoitamatta, kuihtumaan eikä kellastumaan eikä lauteissa puolittain rikkaruohon tukahduttamiksi ja hoidon puutteesta puolikuolleiksi."
Eli näytä minulle kukkasi ja puutarhasi niin minä kerron sinulle millainen olet!
Oma mummuni sanoi aina, että katsomalla hellan puhtautta, näkee emännän siisteyden. Ja kehotti huolehtimaan siitä, että keittolevyt ovat puhtaat keittämisen ja paistamisen jälkeen, samoin myös lieden uuni. WC:n puhtaudesta on huolehdittava. Makuhuoneen sänky pedataan siistiksi joka aamu. Myönnetään, niin syvälle mummun opit ovat juurtuneet, että sisimmässäni poden huonoa omaatuntoa liettäni katsellessa. Ja WC:ssä pyykkivuoren edessä. Makuuhuoneen päiväpeittokin jää useimmiten levittämättä.
Onnekseni olen oppinut vuosien myötä myös jotakin elintärkeää: armollisuutta itseäni kohtaan. Mathildan 'ojennus' osui - kuitenkin!
4 comments:
Ko. kaltaiset kirjat ovat paitsi mielenkiintoisia ajankuvia, niin piisaa niissä usein muutakin hyödyllistä ja elämyksellistä. Tasa-arvossa en tosin taaksepäin hyppäisi, mutta wanhan ajan puutarha ja keittiö kiehtovat. - Samaten kauniit käytöstavat ja lähimmäisten huomioon ottaminen sukupuoleen katsomatta.
Haavetar,
samoin minua kiehtovat wanhan ajan puutarha ja keittiö. Mutta kun on muutakin kiinnostavaa ja vielä työkin. Mistä aikaa tälle kaikelle?
Kun ei ole sitä 'kengät lintassa' astuvaa sisäpiikaakaan auttamassa. :)
Joten noiden wanhojen aikojen kaipuuta ei ehkä koskaan eletä todeksi meidän keittiössämme, mutta ajatuksissani kyllä - kiva niinkin! :D
"Kauniit käytöstavat ja lähimmäisten huomioon ottaminen sukupuoleen katsomatta." Eläisimmepä kaikki tässä hengessä! :)
Meillä se nostalgia näkyy marja- ja kerroskiisseleinä sekä joissain kasvivalinnoissa. Ja posliinisessa kahvikannussa... ;) Hmmm. Romantiikkaa, siinä on nostalgiaa. Pitsinen oviverho, pelakuu, kynttilänvalo, kahvi- tai teekuppien kilinä, raparperikiisseli... Niissä on mennyttä kauniisti mukana. (Kodin yleisilme ja tavat ovat kuitenkin enemmän tätä päivää ja proletaarisia. Wanhanaikaisuus ja hienostelu on ilahduttava mauste.)
Haavetar,
Posliininen kahvikannu, kahvihetki, romantiikka, pitsit, kynttilät, kaikki tuo. Se on pientä, mutta se on sitä arjen estetiikkaa, sitä mikä hemmottelee meitä, silittää sieluamme: ravintoa kaipaukselleemme kauniista. :)
Post a Comment