Puppeli ja Maijahalonen viime kesänä rantasaunalla.***
Kesä on meillä tässä ja nyt. Enää ei haikailla: se on tulossa, se kurkistelee, se piipahtaa. Ei, se nyt kaikkialla ympärillämme. Olemme täynnä kesää.
***
Olen ollut kiireen karusellissa: ylös ja alas, ympäri ja eteenpäin! – Seis! Näin huusin, kun sain luvan niin huutaa. Karuselli pysähtyi kertarysäyksellä ja minä putosin. Pehmeä ruoho otti minut lempeästi vastaan. Aistin tuoksut, värit ja olemassaolon. Alkoi kesäloma.
***
Nuuskun, nuuskun nuuskutan. Silmiäni siristän. Tää olento tukeva talven kestänyt, kalpea on ja heikko edessä kaiken sen hyvän, minkä luonnolta lahjaksi saa, vahvistuksekseen.
***
Sisällä kuljen kaaoksen keskellä. Koti huhuilee: - Hei siistijä, missä on imurisi, ämpärisi, lastasi, pesuaineesi? Missä silitysrautasi, miksi mankelisi on hautautunut puhtaiden pyyhkeiden ja lakanoiden alle? Parittomat sukat, orpoina etsivät toisiaan, onko tässä mitään mieltä? Älä näytä meille kieltä! - Voi koti, luulin sinun olevan ystäväni, ymmärtäjäni, nyt olet soimaajani. Sun kyllä haluan näyttävän somalta, ikiomalta. Kunhan toipunut olen kieputuksesta, karusellin riepotuksesta, sitten käyn sinua paijaamaan, hieromaan ja hinkkaamaan! (Et kuule kuinka kuiskaan tässä: ensi viikolla oon pari päivää karussa, rantasaunan savussa!)
3 comments:
Suloiset pikkuiset!
Ei se koti karkaa, mutta suvi on lyhyt. Sopivasti ahkerointia tarpeellisen suvinautiskelun lomaan!
Haavetar, kiitos!
Olet oikeassa ja näin aion toimiakin ja elää ihan sopuisasti sen sotkuista kuiskivan omantunnon kanssa! :)
Puppeli ja Maijahalonen ovat sisarruksia, niin samanlaisia mutta eniten kuitenkin erilaisia. Oikein "sielusta ottaa" kun huomaan Puppelin vuodessa venähtäneen kovin ison oloiseksi, fyysisesti ja - käytökseltäänkin. Maijahalonen on tomera, hyväntuulinen lapsi. Ihania molemmat!
Suloiset viime kesän suvilapset – ja ihmetys: onko nyt taas uusi kesä. Lapset kasvaneet pituutta, uusi ruoho kohoaa pihanurmella. Siristykseesi samaistun :)
On se totta. Kesä.
Post a Comment