"...auringon siemenet."

(Tietokone jää nyt viikoksi, hei siksi aikaa, toivottavat muumitkin "Rakkaus"-mukissa!)

Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä. Monen aurinkoisen päivän jälkeen herätty sadetihkuiseen aamuun. Helteen jälkeen se on virkistävää, tervetullutta kaikelle kasvavalle, myös ihmiselle. Illalla tai huomenna varhain on aikomus suunnata Savoon, Mikkelin kupeeseen. Tuleva viikko vietetään järven rannalla. Siellä odottaa myös suvisaunan pystytysurakka, jossa esikoistytär ja vävy ovat luvanneet auttaa viikonlopun ajan. Saattaapi olla, jos ilmat suosii, että ei niin kovin kummoinen kesäsauna on ennen sunnuntai-iltaa pystyssä! Jota tietenkin toivon. Minun kontolleni jää ruokahuollon järjestäminen ja lastenlasten silmäily. Varsinkin Maijahalonen rakastaa uimista eikä häntä voi valvomatta veteen päästää. Eikä mielestäni Puppelia tai Ukkoakaan.

Näissä turvallisuusasioissa ei voi olla liian huolellinen. Tytöt väittävät minun iskostaneen heihin vesikammoa kertomalla tarinaa ”mustasta kädestä, joka vetää veden alle”. Asumme lähellä (noin 5 m tonttimme rajasta) lampea, jonka ranta on hyvin jyrkkä, vesi savisen samea ja pohja liukas, upottava. Jos lapsi sinne putoaa, hänen on mahdotonta omin avuin selvitä ylös. Kun tytöt olivat leikki-ikäisiä, istutimme orapihlaja-aidan ja aitasimme verkkoaidalla tonttimme ja vaadin miestä rankentamaan portin. Pelottelin vielä ”mustalla kädellä”. Tiesin aina, missä lapset olivat. Oikeastaan rentouduin ulkoilusta vain talvisin: lampi oli jäässä ja silloin sitä saattoi käyttää luisteluun ja kelkkailuun ja pulkkamäkeilyyn.

Mutta nyt liikutaan suvitunnelmissa. Tähän päivään sopivat aurinkoiset runot:

Keskelle taivasta puhkeaa jättiläismäinen kukka.

Sen juuret ovat avaruudessa.

Minä en voi niitä nähdä.

Kukan terälehdet hipovat taivaan laitoja

ja kultaista siitepölyä varisee kaikkialle.

Kun hengitän minussa kasvavat auringon siemenet.

Leena Laulajainen: Auringon siemenet

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat?
Lepinkäiset tokko ne leijuivat?
Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet?
– Sitä hetkeä unhota et.

Eino Leino: Aurinkolaulu (yksi säkeistö)