Viikonloppu sekä maanantai ja tiistai taasen mökillä. Ensin viikonloppu miehen ja anopin kanssa, sunnuntaina he lähtivät kohti etelää ja saapui kuopustytär Arielin ja Hääpuvun kanssa. Sääennustus lupaili mukavia ilmoja ja tuo lupaus toteutuikin: koko aikana ei ainuttakan sadepisaraa! Se on tavatonta meidän mökkeilyssämme. Jotenkin ne sadekuurot ja pitempiaikaisemmatkin vedentulot tuntuvat aina asettuvan siihen oman mökkitaivaan yläpuolelle. Ja kun mökki makoilee ihan rannassa, eikä pientäkään rinnettä ole juuri siinä mökin kohdalla, niin vetistä on sadekelillä! Alkuvuosina opastin mökille tulijoita ottamaan saappaat mukaan. – Ai, onko siellä käärmeitä? –Ei, käärmeitä emme ole koskaan nähneet. Kosteutta ja sammalia siellä on….siksi saappaat.
Pieni rantasaunamme seisoo tukevasti jollakin hiekkäsärkällä, mutta heti sen ympärillä maa on – turvemaista. Tai ainakin oli, sillä olemme vuosien varrella kovasti ympäristöä tanakoittaneet soralla. Joku sanoisi, että ihan likeltä mökin ympäristö vaikutti alkujaan – suomaiselta. Itse en tuota sanaa ”suo” halunnut mökkitontista käyttää (vai että suolla mökkeilemme!), ja niinpä haluttomuudestani kuulla se, tuli perheessämme vitsin aihe. Varsinkin vävyt usein ”vahingossa” sanan lipsauttavat, ja sitten nauravat. –Ups!! Eihän sitä sanaa saanut täällä käyttää!
Kyllä rantapalstallamme tukevaakin maata löytyy: rannasta ja mökistä jonkin matkaa poispäin tontti nousee ja siellä sitten on kiviä ja vain kiviä. Onneksi ei kuitenkaan ihan isoja järkäleitä. Sellaisen jääkautisen kivipellon oloisesti. Sinne mies suvisaunaa nyt pystyttää ja siellä seisoo myös monikäyttöinen parviaittamme. Ja mikä helpottavinta – sinnepäin on siirretty nyt huussimme, joka ennen sijaitsi huitsin nevadassa (ainakin sata metriä mökiltä?) metsikössä ja tuntui joskus/usein sijaitsevan liian tavoittamattomissa.
(Uskomatonta, mutta näin huussi siirtyi ainakin sata metriä muutama viikko sitten.)
Viha-rakkaussuhteeni rantasaunaan –mittarissa osoitin siis liikkuu hitaasti mutta varman tuntuisesti sinne rakkauden suuntaan.
***
Luin Raili Mikkasen teoksen Ei ole minulle suvannot!, joka kertoo Aino Krohnin (Kallas) nuoruudenvuosista. Tästä innostuneena lukaisin Sudenmorsiamen kolmannen kerran. Olen lukenut sen noin viisitoistavuotiaana, uudelleen noin kolmekymppisenä ja sitten nyt. Mistähän olemassaolon alkuhämärästä myytti ihmisen kyvystä muuttaa itsenä sudeksi on peräisin? Vahvasti se elää, kiehtoo – minuakin. Luin myös uudelleen - ties monennenko kerran – varhaisnuoruuteni rakkauden, joka on Betty Smith: Puu kasvaa Brooklynissä. Kirjassa seurataan nuoren tytön kasvua kohti aikuisuutta, hienosti kuvattuna kasvupaikkana 1900-luvun New York ja Brooklyn. Lukukokemus on aina yhtä miellyttävä ja tuore. Kesä on uusintojen aikaa lukemisessakin, huomaan.
3 comments:
"Sateen jälkeen on poutasää" osui kohdalleen, onnittelut. Olikohan kyse samaisesta viikonlopusta, jolloin saimme mökillemme ison liudan sukulaisia pariksi vuorokaudeksi. Satoi, paistoi, satoi... mutta juuri parahultahiksi lauantaina tuli neljän tunnin tauko ja lapsenlapset ja heidän pikkuserkkunsa temmelsivät vedessä tuntitolkulla. Jos ei vettä taivaalta, niin sitten järvestä.
Hyvältä näyttää, kun huussin voi nostaa "kainaloon" ja pistää uuteen paikkaan ;)
Sudenmorsiamen olen lukenut useaan kertaan (nuorena), aina yhtä syvälle se vei. Lumouduin. Liekö ennakkoluuloisuus vaivana, kun en ole kajonnut nuoruuden lukemisiin uudestaan. Pelkään, että jollain tasolla uusinta tuottaa pettymyksen. Mutta eihän se niin mene, eihän ;) Olen eri ihminen ja kuitenkin sama kuin nuorena tyttönä. Nyt lukukokemus voisi olla kenties entistä rikkaampi – erilainen joka tapauksessa.
Kauniit mökkimaisemat! Tuoksukin on varmasti ihana.
Ja huussin kanssa hienosti rehkitty. :D
Minäkin olen joitain ison vaikutuksen tehneitä kirjoja kohtaan arka uudelleenlukija. Sitten taas on sellaisia, joita tulee luettua tai ainakin selailtua tämän tästä.
Lukuiloja!
Paju ja Haavetar,
täytyy kaikesta puuhailusta kyllä miehelle antaa täydet pisteet: hän on tosi työmuurahainen! :)
Taas mökille suuntaamme ja puuhaa riittää ja lomakin on kohta ohi (hui, ui!) :)
Post a Comment