Taasen yksi mökkiviikonloppu takana. Sanasta ”taasen” voi aivan oikein päätellä mökkeilyn tässä kesän vaiheessa jo saavuttaneen lakipisteensä, jonka jälkeen innostus mökkeilyyn laskee. Syy tuohon minun hienoiseen mökkikyllästymiseeni löytyy sinänsä arvokkaasta ja mökkeilyn tasoa kohentavasta projektista: miehen innostuksesta rakentaa suvisauna.
Näitä valmiita kevythirsipikkuruisia saunojahan saa ostaa mistä tahansa rautakaupasta. Viime syksynä mies sellaisen kotipaikkakunnan kaupasta osti, kun sai mielestään edullisesti (on tarkka ja säästäväinen). Hirret kuljetettiin saman tien taapeliin mökkirannalle, valmiiksi odottamaan tämän kesän tuloa.
Tämä kesä tuli ja saunan rakentaminen sen myötä. Yhtenä kesäviikonloppuna mies ei ole saunaa rakentanut, kaikkina muina kyllä. Tuo yksi rakentamisvapaa viikonloppu oli juhannus; västäräkkipariskunnan pesintä taapelissa esti saunatyöt.
Vävy auttoi kehikon pystyttämisessä vesikattoon, sen jälkeen mies on pakertanut itsekseen. Lomaviikkonaan naputteli katon. Viikko siinä meni, koska kohdalle osui sadeviikko: muutaman laudan kiinnitys onnistui aina sadekuurojen välillä. Kun satoi, saunan päälle puettiin sadetakki, muovipressu. Sitten odottelua saunan vieressä. Kun kuuro loppui ja aurinko pilkisti, sadetakki pois ja naputtelu jatkui. Nyt on katto valmis, kattohuovat paikoillaan ja –pellit.
(Itse sauna ja lattiakehikko, josta en ymmärrä yhtään mitään.)
On aika lattioiden teon. Pienessä suvisaunassa on kaksi osaa: itse löylytila eli sauna ja pukukoppi (koppi, koska niin pieni). Sauna itsekin on tosi pieni, sen ahtaudessa on hankala ellei suorastaan mahdotonta peseytyä, joten päätimme rakentaa pukukopista pesutilan. On siis kaksi lattiaa, jotka joutuvat jatkuvasti veden kanssa kosketuksiin.
Normaalisti (niin olen kuullut) tuollainen suvisauna pystytetään hyvin nopeasti (pari päivää, viikko?) sen jälkeen kun perustukset on tehty. Normaalisti. Mutta miespä ei rakenna normaalisti: ei lattioita laudoista, joissa kaato keskelle, jossa rako, josta vesi valuisi ulos. Raon päällä suojalauta. Ei siis näin helppoa. Ei. Miksei? - Rakoihin jää likaa, jota mahdoton pestä pois, lisäksi vesi valuu suoraan luontoon. Ei käy!
(Pesutilan lattia oikeine kaatoineen valmistuu lähitulevaisuudessa.)
Hän rakensi maan alle putkiston ja nosti lattian pinnan tasalle lattiakaivon. Siitä vesi tulee valumaan putkistoon ja sieltä suodatuksiin ja sitten vasta maastoon. Joka on ilman muuta hieno asia. Lattiat hän koolasi (niin kai sitä sanotaan) paksuista patikoista ristikkoon, niiden päälle laudat tarkasti sahasi oikeaan muotoon ja kaiken kukkuraksi piti saada oikea kaato, jotta vesi valuisi lattiakaivoon. Puun päälle vielä tulee jonkinlainen vesieristekate. – Et rakenna Kerimäen puukirkkoa! sanoin viikonloppuna happamasti, kun katselin hänen hidasta, millimetrintarkkaa työskentelyään.
Miksi olen niin hapan, vaikka mies tekee hienoa työtä, josta iloa sitten valmiina? Koska hän ei tee nyt mökillä yhtään mitään muuta! Kello soi seitsemältä, sen jälkeen aamutoimet ja sitten riento saunalle. Pikipiki-ruokailut ja kahvihetket, työt loppuvat noin kello 20.00. Näin on menty kesäviikonloput tähän asti. On aika yksinäistä, kun olemme kaksin. Työssään häin ei apua tarvitse, eikä kokoaikaista juttuseuraa. Itse toimittelen niitä naistentöitä: laitan ruokaa, keittelen kahvia, teetä, siivoilen, haravoin pihaa, lämmitän saunaa. Ja luen, mikä on tietenkin autuasta!
Mitä sitten mies-rukan vielä pitäisi tehdä, saadakseen hapan vaimonsa makeaksi? Siirsihän hän huussin (kiitos, kiitos, se on ollut helpottavaa!). Pienissä, silmille iloa tuovissa asioissa kaipaisin hänen apuaan. Kuten joidenkin vielä valoa estävien puiden kaatamisessa ja karsimisessa. Rannan kasvillisuutta voisi harventaa viikatetta heiluttaen, johon työhön en itse kykene. Parkkipaikalta mökille johtavan polun korjaus (jossa myös itse voin olla mukana, mutta johon hänen taitavaa osaamistaan tarvitaan). Isompien kivien haku jääkausikivipellosta ja kärräys kukkapenkkien reunuskiviksi (miehestä ihan turhaa työtä), huussin käsienpesupaikan rakentaminen (pesu nyt nykyisessä saunassa), huussipolun kunnostus (”pitkospuut” poistettu, soraa kärrätty polulle naisissa, mutta haluaisin polulle vielä muutaman laatan). Ja kolme, neljä rusopajuangervopensasta, jotka kasvaessaan huussin kauniisti piilottaisivat. (Tiedän paikan, josta voisi kaivaa taimet, niin isot kun saisi kaivettua, siksi mies tarvitaan.)
Nämä kaikki ovat vielä niitä pieniä puuhia, ne suuret suunnitelmat, jotka avittavat mökin rakkausviisarin siirtymiseen sinne kiintymyksen maksimointiin, ovat vielä kirjoittamatta (esim. terassin teosta…)
4 comments:
Omin voimin ja käsin myös meillä rantasauna nousi. Niin tuttua juttua taas täällä. Siellä on koettu tuhannet tunteet ja löylyt.
Miksi naiselle ei ole suotu lihaksia, joilla syntyisi kuoppa maahan? Tai kuka keksii konevoimalla toimivan robottilapion? Uskon että se lähtisi monen naisen matkaan rautakaupassa, niin hyvä kuin eläväinen mies onkin. Mutta hänellä on tuhat rautaa meneillään ja tarpeet ja toiveet menevät projektien kiireellisyysjärjestyksessä helposti ristiin.
Kun pikkukerimäki on valmis, voit huokaista "loppu hyvin, kaikki hyvin".
Niinpä. Kaipa tuosta miehen puuhakkuudesta johtuu myös hänen ketteryytensä: oikein harmittaa kun hyppelee ja konttailee ja kyykyttää; minä voin noita temppuja vain muistella (polvea varon ja on tuota painoa)! :)
Yhdyn Pajun sanoihin: Kun pikkukerimäki on valmis, voit huokaista "loppu hyvin, kaikki hyvin".
:D
Näin on. Lopussa kiitos seisoo. On se sitten saarna tai sauna.
"pikkukerimäki"... miten näpsäkkä nimi olisi saunalle - ei kai se oikea Kerimäen puukirkko pahastuisi? En usko, onhan saunakin paikka, jossa hiljennytään ja puhdistaudutaan. Nimeänpä siis suvisaunan täten pikkukerimäeksi! :) :)
Post a Comment