(Kuva heinäkuulta, mökkiranta ja pilviä vain pilviä...)Heinäkuun viimeistä edellisellä viikolla vietin päivän Porvoossa kahden ystävättären kanssa, ystävänpäivän. Näin olemme tehneet jo vuosia. Ilmojen valtias on yleensä suosinut retkeämme antaen auringon paistaa ja lämmittää niin kuin vain keskikesällä voi. Niin nytkin.
Porvoossa suuntasimme ensin ystävättären tietämään Porvoon Lankataloon, jokaisen neulojan ja käsityöntekijän Paratiisiin, siis myös ystävättäristä varsinkin toisen. Hän kun neuloo ja ristipistoilee kaikkialla missä vain mahdollista. Kouluaikoina hänellä oli erityislupa neuloa tunneilla silloin, kun opettajaa vain kuunneltiin, neulominen kun ei vaikeuttanut käsiteltävän asian oppimista. Hän on ehdottomasti yksi kässäpäiviemme primus motoreista.
Lankoja hän ostikin sekä ruudullisen essun ja lahjatavarapuolelta ruusupurnukan. Me muut kaksi hillitsimme itsemme. Minä tietäen onnettomat käsityötaitoni, vaikka ajatusta neulomisesta rakastankin ja olen sitä joskus tehnytkin neulomalla miehelle seurusteluaikana sinisestä villalangasta villatakin ihan valmiiksi asti (yleensä harvat neuletyöni ovat jääneet puolivalmiiksi). Tuo villatakki on vieläkin tallella: mies ei sitä ole juurikaan käyttänyt (kerran, pari), hänen mielestään takakappaleen reuna jotenkin lerpottaa ja niin kai se lerpottaakin. Mutta tuota vaivalla ja rakkaudella loppuunsaatettua saavutusta en ole hennonut heittää pois.
Värien maailmasta siirryimme mielen kuviin. Porvoon keskustassa sijaitsee WSOY:n Tehtaanmyymälä, jossa voi tehdä edullisia kirjaostoksia ja yllättäviä löytöjäkin. Siellä saimme tunnin kulumaan ja olisimme vaikeuksitta saaneet toisenkin. Sieltä en lähtenyt tyhjin käsin: muovikassissa kökötti joukko kirjoja. Kaipuuta ja kauneutta ruokkimaan Kyllikki Villa: Pakomatkalla ja Toven matkassa, Muistoja Tove Janssonista (toim. Helen Svensson). Dekkarinälkään Sujata Massey: Rei Shimura ja helmenkalastaja. Kahden euron hintaiset/kappale, vaikka sisältöään mahdoton arvottaa runokirjat: Mirkka Rekola: minä rakastan sinua minä sanon sen kaikille ja Gösta Ågren: Nostradamuksen tuolla puolen. Pinon pohjalla kassissa WSOY:n Kalenterikirja –Puutarhaunelmia -kirja, joka ihastuttaa runoillaan, kuvillaan ja mahdollisuudella omiin merkintöihin kuukausittain, vuotta eteenpäin kulkien.
Nyt olikin jo kehon virvoittamisen aika ja siirryimme kahvila Helmen herkkujen pariin:
” Keisarillisia kahvipalveluja 1800-luvun säätyläiskodissa. Suklaasalongit. Haudutettua teetä venäläisittäin hunajan ja vadelmahillon kera. Punssilla kostutettuja Runebergin torttuja aina tarjolla. ”
Vanhaa kaupunkia kiertelimme ristiin rastiin, nauttien olemisesta. Antiikkiliikkeestä ostin pienen meriaiheisen pastellityön, tekijästä ei tietoa. Tunnelma jostakin etelästä, rauhallinen turkoosi ja raikas, unenomainen ja herkkä.
Iltapäivällä lähdimme ajelemaan kohden kotia. Matkalla poikkesimme vielä Butiken på Landet –kartanokauppaan, josta ostin oliiviöljy- ja sitruunasaippuaa, ystävätär suloisen ruutumekon.
Muistojen helminauhaan kertyi siis yksi helmi lisää: lämmin ja ravitseva kun palelee ja on nälkä.
(Lumpeita)
ruohosipuli kukassa
meren rannalla
ja maitohorsmapuutarhassa juhlii
sananjalka raparperi syys
sammakko kurnuttaa kaivon kannella
talon päätyä takoo palokärki
katto kasvaa sammalta ja
kurjet muuttavat
olen juurtunut tänne
ja viihdyn
(Kalenterikirja kohdasta elokuu, Pekka Parkkinen: Ruohosipuli kukassa )
4 comments:
Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Heissä on niin paljon samaa kuin itsessämme – ja myös heidän erilaisuutensa yhdistää, kumma kyllä. Syntyy antoisaa dialogia.
Minulla on motivaatio-ongelmia neulomisen suhteen. Kokeilin kerran, kun lapset olivat pieniä, osaanko neuloa puikoilla tytölle mekon ja pojalle villapaidan (kuopus ei ollut syntynyt). Valmistuivat ne, vaikka motivaatio oli kaiken aikaa hukassa. Kuvat ovat muistona albumissa kohdassa 'kun äiti puikkoihin koski'.
Mutta WSOY:n tehtaanmyymälän kohdalla motivaatiokeskukseni vilkkuisi ankarasti punaisella. Pakko pysähtyä ja avata ovi – ja kukkaro, siitä huolimatta että juuri kevensin kirjahyllyn kuormaa ja kannoin osan antikvariaattiin.
WSOY:n tehtaanmyymälää suosittelen lämpimästi! Kirjat siellä ihan oikeasti edullisia ja tuoreita!
Tuon miehen nuoruusajan villatakin jälkeen en mitään niin tavatonta ole saanut aikaiseksi neulomisen saralla. Muutamia kaulaliinoja olen lapsenlapsille neulonut noista langoista, joissa neulomistulos muistuttaa pörröistä karvaa! :)
Ihana retki!
Osa kohteista oli minulla suunnitelmissa tälle kesälle. (Olimme varanneet majoituksen pariksi yöksi Porvoosta, mutta peruimme sitten...) WSOY:n myymälää en tiennytkään ja lankaparatiisista kertoi viime viikolla siitä lehdestä lukenut ystävätä. Kaikkea ihanaa sitä Porvoossa! :)
Elokuusta. Siinä viihtyisi pitempäänkin...
Riittoisa(lt)a (tuntuvaa) elokuuta!
Kiitos toivotuksista!
Porvoosta löytyy iloa kaikille aisteille! Varsinkin vanha osa, jossa kirkko (nyt huputettu, korjaustyöt meneillään)ja tori sekä pari katua, on viehättävä. Siellä sijaitsee mm. Porvoon Antiikki -niminen liike, jossa iäkäs ja kipakka emäntä.
Hän istuu siellä kuin vuorenhaltija ovensuussa vartioimassa, miten asiakkaat yrittävät vahinkoa aiheuttamatta puikkelehtia täpötäyden myymälän ahtailla kulkukujilla. Hän ei ole ystävällinen. Hänen ei tarvitse olla. Hän ei välttämättä halua myydä mitään, ei tinkiä. Hän myy, koska häneltä halutaan ostaa.
Nytkin hän istui siellä (arvelimme tulomatkalla, istuisiko vielä), valkoisena, kumaraisempana, kuihtuneempana.
Ulkona oli hikinen helle, joten tervehdyksen jälkeen jatkoin:
- Onpa täällä mukavan viileää!
- Niin on, käykös kateeksi?
- Käy!
Vastaus hyväksyrtiin hienoisella huulten ylöspäin nostolla.
Persoonallisuuksia siellä Porvoossa! :)
Post a Comment