Kotiini on saapunut toinenkin kummitus. Tuon ensimmäisen kanssa olen jo aika tuttu: hän uskaltautuu joskus jopa näkyväksi toimitellessaan tekosiaan (pyykit, lakaisu, yleinen järjestely).
Mutta tämä toinen... Se on eläin. Olin keittiössä. Ulko-ovi oli auki. Hetki sitten kuulin auton saapuvan ja uskoin miehen kotiutuneen. Samanaikaisesti aivoni lähettivät signaalia jostakin, joka venytteli ja rapisteli, nousi laiskasti vastaanottamaan tulijan. Koira heräsi kun isäntä saapui.
Paitsi ettei mitään koiraa vielä ole. Elin hetkiä menneisyydestä, oli sellainen "desavuu".
Ajatus ajatukselta koira tulee elävämmäksi, mutta koskaan aikaisemmin se ei ole täällä näin liikkunut. (Aikaisemmat rakkaat koirat olen surrut suurella surulla pois, ne eivät ole huoneissa poimenonsa jälkeen tassutelleet.)
Ajaja olikin joku naapureista, joka kiersi poikkeuksellisesti lammenrantatien kautta. Ei mies. Eikä vielä koiraa...
3 comments:
Ajatus on toteutuman esiaste :)
Kyllä koira tulee todeksi. Se liikkuu jo. Lähestyy.
Niin, ei aivan vielä. Pian! :)
Paju,
On se. Koira tulee, niin uskon minäkin. Ajatus siitä leijailee täällä, on jo irrallaan minun ajatuksistani, kotiutunut. Liikkuu. Kyllä! :D
Haavetar
Ei aivan vielä. Vielä tarvitaan luita ja lihaa ajatuksen päälle. Mutta pian... Odotan... :D
Post a Comment