Huh, mitä kiirettä! Olen pyörinyt kuin peruna kattilassa:
huusivat perunat, voi tätä hoppua
ei tule loppua loppua loppua
polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa
kiireistä aikaa, tulta on kengissä
laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa
ei ole tolkkua millään, ei ole tolkun tolkkua
kolkata täytyy kolkkaa, kolkata kolkkaa
hyvä jos pysymme hengissä, hengissä, hengissä
voi tätä hoppua hoppua hoppua
ei tule loppua.
- Kirsi Kunnas
Elokuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin rantasaunalla, nyt aurinkoisessa säässä kera ystävättären miehineen. Ystävätär kokkaili todeksi omia reseptejään, mm. katkarapuruukun. Hän on intohimoisen kiinnostunut painontarkkailusta. Ei itse ole ollenkaan ylipainoinen vaan ihan normaali, mutta jos herkutteleepi, niin vaa’an armoton viisari värähtää heti ylöspäin. Tätä välttääkseen ja helliäkseen muutoinkin fyysistä täälläoloaan, hän syö hyvin, mutta tiukasti tietyllälailla. Joka tarkoittaa kieltäytymistä hiilihydraattipitoisesta ruoasta. Kalaa, lihaa, vihanneksia melkein mielin määrin, muttei esimerkiksi perunoita eikä kotileipurin tuotteita. Näin syöden on painonsa aleneva ja olo sekä kaikki arvot kohdallaan. Minulle hän valmistautuu tekemään oman ohjelman…
Ilma oli niin hellivä, että keksimme jäädä mökille ystävättären kanssa kaksin viikonlopun jälkeen muutamaksi päiväksi. Jolloin koin sen ihmeen, että mökkitaivaamme säteili kirkkaan sinisenä ilman ainuttakaan pilvenhattaraa! – Nyt annan kyllä monta sadepäivää anteeksi, minä sanoin. – Ja saat monta kaunista päivää lisää, ystävätär povasi. Hän rakastaa aurinkoa ja aurinko rakastaa häntä, eikä polta säteillään. Hänen ihonsa ei vaadi suojakertoimia auringon kohtaamiseen, vaan tunnista toiseen lämpenee ja ruskettuu poltteessaan. Nytkin ystävätär nautinnollisesti köllötteli laiturilla, luki mökiltä löytämäänsä Maija Asunta-Johstonin kirjaa Onnellisen naisen vuosi. Aika ajoin kuului loiskahdus: nautiskelija molskautti itsensä rantaveteen, hetken vilvoittelu ja uudelleen auringon syliin. Minä rasvasin näkyvissä olevaa ihoani auringonsuojavoiteella, kerroin 30, istuin varjossa lukemassa. Vaihdoimme sanan silloin tällöin, isomman aikaa olimme hiljaa lähekkäin, vailla velvollisuuksia hauskuttaa toinen toisiamme. Oli mukavaa.
Kotiuduttuani olin kotona vain päivän. Loppuviikko riensi koulutuksessa Heinolassa (jossa lumoava ahaa-elämys, josta myöhemmin), sieltä suoraan perjantai-iltapäivänä mökille, jonne mies jo ennättänyt kotoa. Hänelle tyypillistä seuraavanlainen: kun tiedustelin puhelimessa, mitä mies oli pakannut mukaansa mökille, hän vastasi: - Kylmälaukun. –Mitä sinulla siellä laukussa on? kysyin. –Ei mitään, hän vastasi. Tunsin itseni aika tarpeelliseksi kurvatessani mökkiä lähinnä olevalle ABC:lle!
pikkukerimäen lattia tuli valmiiksi ja ikkuna ja ovi paikoilleen. Elokuu jatkui.
Maantaina alkoi työ, sopeutumista ja valmistelua on ollut koko tämä viikko. On tuntunut aika mukavalta: olen unohtanut itseni voivottelemisen. Voiko omaa napaansa tuijottaa vaikkei sitä näekään? Ja jos nostaa katseensa, näkeekö elämää?
3 comments:
Kirsi Kunnaksen hoppu on rytmineen hengästyksineen niiiiin kuvaava ja oiva!
Ihana loppuloma. Siitä on hyvä jatkaa arkeen ja laajentaa perspektiiviä.
Hassuja yhteensattumia muuten taas. Sain itse eilen takaisin lainassa olleen kirjan Onnellisen naisen vuosi. Ajattelin herkutella sieltä täältä.
Hellivää viikonloppua!
Eräs ystävättäreni luki Onnellisen naisen vuoden, inspiroitui siitä niin, että osti heti kun jäi eläkkeelle sata vuotta vanhan talon Unkarista. Niin sitä pitää. Hän aikoo ruveta pitämään talossaan fyysisen hyvänolon kursseja suomalaisille "nääntyneille".
Ihana on ystävyys, jossa ei sanoja tarvita. Sanatulvaan voi hukkua, hyvään läsnäoloon ei milloinkaan.
Haavetar ja Paju!
Arkeen ollaan sujahdettu, rutiinia se kai on! :) Työtoverilla, itsellisellä naisimmeisellä, on pieni mmummunmökki kaupunkiasunnon lisäksi. Sieltä mökkerössä hän usein viettää arkimetkin, käy sieltä työssä. Hänelle suosittelin Punapukuisen naisen taloa ja Onnellisen naisen vuotta. Kerroin kirjoittajan taustasta, jolloin työtoveri kertoi ennen mökinostoaan harkinneensa talon ostoa juuri Unkarista! - Silloin niitä sai vielä edullisesti, hän huokasi.
On hän ihan tyytyväinen omaan kotimaiseen mökkeröönsä! :)
Post a Comment