(Keittäisikö vaikka kalakeiton? Keittokulho mökiltä, tämän kesän kirppislöytöjä)En ymmärrä. En tätä ajan kulua, joka on suhteellista ja siten vuosi vuodelta nopeutuvaa, hurjasti kiihtyvää. Tämäkin kesä: tuskin olemme heinäkuuta ohittaneet, kun jo puhutaan syksystä ja tuulista ja pimeästä ja kohta saapuvista kuuraisista aamuista ja ensin halla- ja sitten pakkasöistä. En millään suostuisi tähän! Ollaan elokuun alussa, ystävättären kesäloma vasta alkaa. Koulut alkavat, totta, se naulaa kesää pois. Tämä on epäreilua!
Mihin kesä katosi? Mihin kariutuivat toiveet ystävien tapaamisista, mökkikutsuista koko joukolla, kotipihan grilli-illat? Niin, grilli, joka syksyisin kannetaan alas kellariin, on kellarissa edelleen viime syksyn jäljiltä. Käsittämätöntä!
Oikeasti tämä oma paikalleen jämähtäminen kiukuttaa. Se, ettei itse energisesti touhua ja järjestä. Vaan haaveilee ja miettii… ja aamu kuluu ja keskipäivä ja kohta on jo ilta…
Tiedänhän minä ja ymmärränkin, että kesäviikot ovat osin kuluneet lastenlapsia hoitaen (aika vähän kuitenkin verrattuna aikaisempiin kesiin) ja viikonloput mökillä, jossa mies hartaasti ja huolella on keskittynyt tekemisiinsä. Mutta kuitenkin, olen tyytymätön itseeni. Tarttis varmaan tehrä jotakin!
6 comments:
Ihana kulho, teepä kalakeitto :)
Ajan kuluminen on metka ilmiö. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin tuntuu aika kuluvan. Ja eläkeläisillä vasta kiire onkin...
Kesä älä mee, laulaa radio.
Kiukku on usein hyväksi. Silloin alkaa tapahtua, jos ei maailmaa mullistavia, niin pientä kuitenkin. Istun kädet ristissä ja odotan inspiraatiota ikkunoiden pesuun, tarvittavaa pontta ei ollut keväällä kylliksi.
Kesken on elämä ja saavutukset, kovin kesken. Mutta olkoon ;)
Taidankin! :) Olemme taasen suuntaamassa tee-se-itse-kaikki -mökille. :)
"Kesken on elämä ja saavutukset, kovin kesken. Mutta olkoon ;)"
Lohduttaudun. Kiitos että olet täällä, Paju! :D
Hieno löytö! Siihen sopii niin kala- kuin kesäkeitto, karkkikätkö, kiisseli ja riisipuuro. Vaikka mitä!
Aika menee menojaan, ei siinä aina mukana pysy. Onneksikin. Hitaasti kun ehtii usein enemmän ja syvemmin, unohtaa mitat ja mittarit. Ja kun on ollut kyllin hiljaksiin, jaksaa ja halajaa taas kiiruhtaa. Aidommin.
Mukavaa kesäviikonloppua! Kelitkin vain paranevat. :)
Haavetar,
nyt kelit todella suosivat. Jäin tiistaihin asti. Se oli viisas teko. :)
Tuosta kulhosta: kuulunut varmaan isoon astiastoon, millaisia saleja lie nähnyt. Nyt yksin, kuluneena mutta ehjänä, pienen järven rannalla, matalassa rantasaunassa, poissa loisto ja vauraus, kai jotain muuta kuitenkin tilalla. Onkohan se surullinen ja yksinäinen? Vai kopea toisille, "tavallisille" astioille? :D
Minä uskon, että se on onnellinen nyt. Poissa ovat pönötys ja turhantärkeily. Saa sulkea syliinsä kaikkea maukasta ja ilahduttaa sillä muita. :)
Niin uskon minäkin! :)
Post a Comment