Olin eilen merellisessä syleilyssä. Matkasimme ystävättären, miehensä ja heidän ystävänsä (kuskinamme) kanssa Helsingistä Tallinnaan "hitaalla" laivalla, jolloin matka suuntaansa kestää noin 3,5 tuntia. Valitsemme ystävättären kanssa aina tämän rauhallisen matkaamisen yli Suomenlahden: on aikaa istuskella, katsella merta ja jutella. Nyt onnisti siten, että kanssamatkaajia ei ollut laivan täydeltä, vaan saatoimme liikuskella ja valita istumapaikkamme kuten halusimme, eikä kahviloihin tai myymälöihin ollut jonoja (joita itse inhoan yli kaiken). Ystävättären kanssa olemme sopineet, että kirjoineen saa vetäytyä istuskelemaan ypöyksin, jos siltä tuntuu.
Jäin kahvioon, ostin kupin cappuccinoa, otin kirjan esille ja aloin - katselemaan merta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kirkkaasti suoraan sisään laivan ikkunasta. Samea ikkunalasi suodatti kirkkaudesta häikäisevyyden ja koko meri avautui päivänpaisteisena edessäni. Katsoin horisonttia: vasemmalla se erotti veden taivaasta, veden grafiitti ja sininen erkani taivaan pehmeästä ja kuultavasta turkoosista. Horisonttiviiva on luonnon oma suora, suorista suorin, mutta veden taivaan erottajana se on vedetty akvarellistin kädellä. Katsoin suoraan eteenpäin auringon kilossa leikkiviin aaltoihin. Pieni hyppy, hyppy, vaalea vaahtoharju kuin hiusten huiskahdus. Aurinkomeri.
Oikealla merestä nousi pieniä kumpuilevia pumpulipilviä, valkoisia, sinertäviä. Pilviä auringon kultaamin reunuksin. Pilvilapsia kasvamassa ylös taivaalle pouta-, sade-, tai ukkospilviksi. Nyt vain pilviksi.
Tallinnassa ajoimme sen puiston ohi, jossa Pronssisoturi-patsas aikaisemmin sijaitsi. Puistoon on istutettu sadoittain keltaisia ja sinisiä orvokkeja. Orvokkimeri. Paikkaa kiertävä verkkoaita oli kuin kukkakudos: siihen oli "kudottu" pujottamalla tuhansia punaisia neilikoita. Neilikkameri. "Siellä ruusumeren kauniin nään, se on maa - ei kenenkään." (Vysotski)
7 comments:
Oi miten kauniisti eletty ja kuvattu sekä lukijalle annettu. Kiitos!
Haavetar,
Haavetar,
kiitos itsellesi! Nyt sattui matkapäiväksi unelmasää sekä vähäväkisyys, miten mukavaa! :)
Pidän Tallinnasta, sen kaikesta vanhasta. Kaupungin uudisrakentaminen on kuitenkin mielestäni kerskaista ja hätiköityä. Aikaansa kuvaavaa.
Kiva siellä on aina käydä! :)
Yhdyn sanoihisi ja pidän samoista. Hienoa, että pääsit merellä ja Tallinnassa kevätkesäpäivää viettämään.
(Btw. Laitoin gmail-osoitteeseesi mailia. - Ei kiirettä, kunhan vain tiedoksi. Niin, ja Flickrissä tuoreita ruusukuvia.)
Haavetar,
kiitos, postista ja kuvista! Vastaus gmail-osoitteessasi! :D
Veden aaltoilua voi jäädä katselemaan vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. Esteettömyyden estetiikkaa: ajatus ei katkea eikä juutu vaan asettuu lepoon ja johtaa iloon. Sen huomaa kun kuvaustasi lukee ;) Oli nautinto matkustaa tekstin mukana.
Paju,
itsekin koin rauhallisuutta ja iloa, sitä olemassaolon iloa.
Samaa iloa koin eilen, äitienpäivänä: olimme koko joukolla (aikuisia seitsemän, lapsia viisi) Helsingissä lounaalla (tyttärien ja vävyjen ajatus). Lounaan jälkeen ehdotin kävelyä läheiseen Kaivopuistoon, rantaan. Menimmekin. Aurinko paistoi, tuulikin, muttei liikaa, meri kimalteli. Ihmisiä oli ulkoilemassa, heitäkään ei liiaksi. Hanhia oli asettautunut puiston nurmikolle, lokit lentelivät, näkyi jokunen purjevenekin.
Mummun omat "kiljuhanhet" juoksentelivat kallioilla ja rannassa; mummu itse katseli ja nautti tästä kaikesta. Tarjosipa vielä anopilleen ja tyttärilleen kuohuviinit kahvila Ursulassa, vävyt (kuskit) ja lapsenlapset saivat "tyytyä" jäätelöön. :D
Post a Comment