Vielä tuolta majakkasaarelta:
- Saarelle astelin
- Katselin pois lähtiessä nuoria poikia ja miehiä, jotka sinne tänne hyppelivät varomillani kivillä ja rapuilla. Miten helppoa se on ollutkaan - silloin joskus!
- Kuuntelin reipasta naisopasta, joka kertoi saaren historiasta. Hän oli nuori, ruskettunut, avojaloin. Tummaa, lyhyttä tukkaa tuuli tuiversi. Ajattelin hänet oitis merimiehen tyttäreksi.
- Selvisin tulon merimatkasta tosi reippaaksi syötyäni maukkaan lohileivän (saaristolaislimppua) ja pullan sekä juotuani kolme kuppia kahvia.
- En noussut majakan tornin 272 askelmaa, vaikka mieli teki. Ajan kanssa nousu ja lasku olisivat varmaan onnistuneet polvillanikin.
- En ottanut yhtään valokuvaa majakasta.
- Ostin Arabian mukin, johon Bengtskärin majakka piirretty. Annan sen miehelle ja juon siitä itse, niin luulen (miehellä yleensä aina se sama teemuki, minä vaihtelen haluisasti mielialojen mukaan).
- Lähetin lapsenlapsille kortit: ”Terveisiä majakkasaarelta. Muumit eivät olleet kotona.” ”Tapasin yhden Hattivatin.” Kotiinkin kortti lähti ”Muumimammalta”.
- Ystävätär kävi kysymässä hintoja: vuorokausi saarella maksaisi aterioineen n. 350 euroa kahden hengen huoneessa. Emme heti varanneet, vaikka ystävätär oli kuullut, että ensi heinäkuun varauksia jo tehtiin.
- Ystävätär selvitti, että jos myrsky pakottaisi viipymään saarella (pakottaisi!), yöpymisistä ei veloitettaisi, ainoastaan aterioista (ymmärrettävää, söisihän sitä kotonakin).
- Liikkuvat kivenmuhkurat ovat vaarallisia: ystävättären mies astui sellaiselle, kaatui ja tukeutui vasempaan käteensä. (Ranteessa on lääkärin ja röntgeninkin mukaan ehkä pieni murtuma. Varmuuden vuoksi kipsattiin viikoksi ja sitten uudet röntgenit.)
- Ystävätär alan ihmisenä rauhallisesti ja oikeaoppisesti sitoi keltaisen kaulaliinan miehensä rannetta tukemaan (liina toisen mukana olleen ystävättären, minun joululahjani hänelle). Pahemminkin olisi voinut käydä, tiedämme.
- Sanoin päivälle näkemiin, sen muistopussin suljin.
4 comments:
Nivelrikkoisine polvineni olen varovainen kun retkikuvaustasi luen ;) Myötäelän niin.
Itse kiipesin yläilmoihin, mutta koville otti.
Saarella piti varoa myös hautovia haahkoja, jotka tosin olivat tottuneet ihmisiin. Tiesivät etteivät nämä matkaajat ryövää munia.
Ystävättären mies ja toinen mukana ollut ystävätär kiipesivät torniin: oli hulppeat näköalat!
Haahkoja en nähnyt; merimetsoja istuskeli majakan lähiluodoilla.
Kotona huomarin tahran puseron päällä pitämäni liivin takaosassa: minut pikkuriikkisen merkitty! :)
Oi, ollapa pakotettu jäämään majakkaan! :D
Toivottavasti ystävän käsi paranee pian!
Niinpä. Muutama rauhallinen päivä ja yö majakkasaarella: lisätään toteutuvien toiveiden listalle (positiivistä ajattelua!). :)
Kiitos toivotuksista, niin toivotaan!
Post a Comment