Yllätys

Haamuilija on viime aikoina hoitanut kukkien kastelua. Yleensä hän kastelee kukkia vain talven yli, ne hänen täsmäkastelullaan sinnittelevät pimeän ajan yli: ei yhtään liikaa eikä yhtään liian vähän vettä. Minä seurailen ja työntelen sormea multaan (salaa, ehdottomasti), joskus lurautan vähän lisää vettä. Hämmästyttävän hyvin kasvit tuntuvat selviävän haamuilijan miniannoksilla.

Orkideat kastelija on kukittanut moneen kertaan omalla ohjeellaan. Ja nyt, uskomatonta, on saanut amatsoninliljan (sen stockkalta ostetun), kukkimaan. Muutama päivä sitten havahduin katsomaan liljasta nousevaa pitkää ja vihreää, liian pitkää ja ohutta lehdeksi. Se oli kukkavana.! Ostoliljani on tehnyt yhden kukkavanan! Nyt kukka on puhjennut, valkoisena ja tuoksuvana. Sen tuoksu on eksoottinen ja vahva. Ei ihme, että aikoinaan vältettiin nukkumasta kukkivan liljan kanssa samassa huoneessa. Ties mitä nukkuja uneksisi, kun liljankukan makea hajumolekyyli hiljaa hiipisi hänen hajuaistiinsa. Meillä kukantuoksu halutessaan voi leijua vaikka makuuhuoneeseen, ovi olohuoneesta sinne on aina kutsuvasti pienesti auki.

Vuosia vanha konkarililja toisessa huoneessa työntää vain lehtiä. En ymmärrä, miksi lehtensä ovat niin rääpäleitä, sama hoito kukalla ollut kuin nyt kukkivalla.