”Hiljainen ilta on tullut ja kaste jo lankee,
hienoon seittiin se kietoo ruohot viileän maan.
Ihminen minulle rakkain, apilapellossa kahlaa
paljain jaloin ja palellen, etsien onneaan.
Lohdutus pieni on kätketty apilapeltoon:
ei ole onnemme nuori hukassa sittenkään.
Minulle hymyten saapuu hämärää polkua pitkin,
heinänlehtikin antaa uskoa elämään.”
Hiljainen ilta
Sanat Oiva Paloheimon
Sävellys Ilkka Kuusisto
Löytyy laulettuna mm. täältä: Suomen laulu/Suomalaisen säveltaiteen suurteoksia:
3 comments:
...apilapellossa kahlaava ihminen, minulle rakkain...
Heinänlehtirakkauden usko on tosi kuin Suomen suvi ;) Siihen on onnellista upota.
Haikea, surumielinen, silti niin kaunis ja onnellistuttava!
Paju ja Haavetar!
Mies ja tytär ovat aikoinaan kuorossa laulaneet tämän. Olen aina pitänyt siitä. Näen sieluni silmin kaiken tuon:
Kesäillan viileys helteisen päivän jälkeen. Kaste nousemassa niitylle; pisaransa loihtivat seitit näkyviksi. Rakkain kulkemassa tuoksuvalla apilaniityllä, paljain jaloin, katse etsien onnen antajaa: nelilehtistä apilaa. Se löytyy ja onni saapuukin, hymyten pitkin hämäräpolkua. Heinänlehti, uskon lehti, toivon lehti.
Ilkka Kuusiston sävellys tukee runon tunnelmaa: on rauhallinen, kuulas – kaunis.
Post a Comment